Syksyn sävel soi toisinaan vähän harmaana, mutta pääasia on että se soi. Syksyisen luonnon kuolemaan piiloutuu uusi elämä. Viesti kaiken kuihtumisesta ja loppumisesta onkin viesti uuden alusta. Sitä vain täytyy jaksaa odottaa, uskoa siihen. Kevät tulee.
Syksy on vain yksi neljästä vuodenajasta, luonnossa ja elämässä. On oltava pimeää, jotta valo voi taas voittaa. On levättävä, jotta jaksaa taas elää. On uskottava ja rakastettava. On odotettava. Luojan suunnitelma toteutuu aina ajallaan. Luontokin jaksaa odottaa. Eivät lehdet kesällä putoa, koska eivät malta odottaa talvea. Ne tietävät että talvi kyllä tulee, mutta ensin on odotettava syksyä.
Miksi siis vaivata päätään asioilla, jotka ovat jo hoidossa? Kun on mahdollista elää tätä hetkeä ja odottaa sitä minkä uskoo saapuvaksi. Luottaa lupauksiin, elää niitä todeksi. Uskoa. Elää niin kauan kuin elämää riittää ja kun syksy saapuu, nöyränä murtua Herran edessä ja antautua taas uudestaan. Olla joka hetki valmis palvelemaan.
Odottamisen merkitys on paljon suurempi kuin mitä uskoisi sen olevan. Että jaksaa olla kärsivällinen ja odottaa Jumalan oikeaa ajoitusta, otollista hetkeä. Jaksaa tulla yhä valmiimmaksi ja valmiimmaksi vastaanottamaan. Olla vain savea valajan käsissä, soitin musiikin Luojan syleilyssä, vain soida.
Miksi viivyttää talvea pysähtymällä syksyyn? Kesä tulee.
Jumalan ajoitukset on täydellisii! <3 ps.mulla on nyt punertavat hiukset :)
VastaaPoistaMitä ihmettä Jasmin? Mää meinaan vaan itkee ku luen näitä, oot aivan todella ihana ja fiksu! Mä olen rikki ja tuntuu niin pahalta. Yritän oikeesti keskittyy vain Jumalaan ja olla puristamatta itestäni asioita joita ei ole olemassakaan, lopettaa kaikenlaisen yrittämisen ja epäaitouden. Ja ehkä joskus voin sitten olla täysin aitona iloinen ja ehjä ja kaikkea mitä "pitäisi" olla. Semmonen päivä :). Täällä on ihan todella semmosia ajatuksia mitä mun on pitäny saada kuulla, kun aiheet pyörii mun ajatuksissa ja elämässä. Kiitos Jasmin ja kiitos Herra! <3
VastaaPoista