Vihdoin koitti se aamu, kun en välittömästi oven kalahdettua Santun jäljessä kiinni syöksynytkään takaisin peiton alle vaan koin itseni riittävän levänneeksi pysymään jalkeilla ihan noin muuten vain. Kai se on aurinko, joka herättää ihmiset talviunestaan aina tähän aikaan vuodesta. Noh. Joka tapauksessa yhtäkkiä mulla onkin koko pitkä aamupäivä aikaa ihmetellä tätä elämää. Ja siinä totisesti riittää ihmettelemistä.
Kevät tuntuu olevan joka kerta tervetulleempi kuin edellisvuonna. Ehkä siksi, että alan siitäkin löytää fiilistelemisen aihetta. Kevät kun on iän päivän ollut se ei-niin-mieluisa vuodenaika, jolloin on märkää ja pölyisää ja tuntuu kuin elämässä ei muuta olisikaan kuin allergia ja kiire. Ehkä sitä nytkin on ollut taas enemmän aikaa pysähtyä ihmettelemään sitä, kuinka kaikki oikeasti herää eloon, kuinka valo voittaa, kuinka on tarpeeksi lämmintä parvekkeella hengailemiseen ja jätskin syömiseen ja tukan liehuttamiseen tuulessa. Se onkin varsin huomionarvoinen asia: tukan liehuminen. Kutakuinkin vajaa vuosi ja neljä kuukautta on siitä, kun luovuin mun pitkästä tukasta ja siihen kytkeytyneestä väärästä identiteetistä. Nyt tukka on siitä lähtien kasvanut ja se liehuu taas !!! Se on taivaallinen tunne. Tosin myös takut ovat palanneet. Mutta mun identiteetti on ja pysyy Jeesuksessa !
Mun teini-ikäkin päätty jokunen aika sitten. Johtuneeko siitä vai ihan muunlaisesta kasvusta, että mun sisäinen maailma on rauhottunu ja tasottunu. Ei silleen huonolla tavalla, etten enää innostuis ja lähtis välillä käsistä, mutta kaikki ei niin rajusti mee tunteisiin ja pystyn näkee nopeammin ja selkeämmin Jumalan tarkotukset ja näkökulmat asioihin, koska oon kärsivällisempi oottaan kysymykseeni vastausta ennen kun flippaan suuntaan tai toiseen. Se on tehnyt elämästä rikasta ! Voi elää niin paljon täydemmin, kun ei jää joka pieneen asiaan jumittamaan vaan kulkee valvoen ja rukoillen ja luottaen Jumalan ohjaukseen ja johdatukseen. Ehkä myös oon saanut oppia jotain terveestä lapsenmielisyydestä. Siitä kuinka niin monet asiat on lopultakin todella yksinkertaisia ja kuinka kaikessa elämässä on kyse niistä muutamista perustavaa laatua olevista totuuksista, ei kaiken kattavasta ymmärtämyksestä ja tiedosta vaan vilpittömästä uskosta. Vapaus. Sitä se ehkä on: vapautta olla ja elää ja kasvaa.
Jos yrittäisin tiivistää omaa elämääni johonkin lauseeseen tai ajatukseen tai kuvata sitä jollain niin en vois kun todeta, että Herra on hyvä ja uskollinen. Vaikka niin miljoonia asioita ja ajatuksia on päivittäin elämässä läsnä: paljon aihetta iloon ja kiitokseen, paljon taistelua vihan ja katkeruuden kanssa, paljon rakkauden opettelua, paljon kärsivällisyyden koettelua, paljon ymmärtämystä, paljon epätietoisuutta niin kaiken sen keskellä tasapainotellessa ei voi kun allekirjoittaa sen totuuden, että Jumala on hyvä ja uskollinen.
