I will stand.

Jumalan pyhä ja erehtymätön Sana on se perusta, jolle rakennan elämäni. Se on kallio joka ei horju ja turvapaikka josta jokainen eksynyt voi löytää suojan. Siihen kallioon on kätkettynä elävän veden lähde, josta Jumalan rakkaus virtaa. Ja aion kuluttaa loppuun tien sille lähteelle. En halua jäädä vaan nauttimaan Jumalan rakkaudesta. Haluan täyttyä siitä ja sitten jakaa sitä eteenpäin, johdattaa myös muita löytämään sen lähteen. Kuitenkin aion pitää jalkani tiukasti kiinni kalliossa, pysyä koko ajan tiukasti kiinni Jumalassa.

Näky Jumalan tahdosta ja oman elämän tarkoituksesta on ehkä arvokkainta mitä ihminen voi koskaan löytää. Ja sen voi löytää vain antautumisen kautta. Kyllä Jumala on luvannut johdattaa meitä, meidän täytyy vain ensin antaa lupa siihen. Kyllä Jumala on luvannut näyttää meille tien, meidän on vain ensin kuunneltava Jumalan ääntä. On opittava erottamaan Jumalan puhe, on opittava hiljentymään ja viettämään aikaa Jumalan kanssa. On päästävä lähelle Jumalaa, saavutettava luottamus ennenkuin Jumala voi alkaa paljastaa salaisuuksiaan ja suunnitelmiaan. Jumala haluaa paljastaa ne, mutta ennen sitä Hän haluaa valmistaa meidät vastaanottamaan ne, jotta meillä olisi riittävästi ymmärrystä. Jumala haluaa varmistaa että me ollaan kuuliaisia.

Ja Jeesus on avain tähän kaikkeen. Jeesus on tie Jumalan luo! Jeesus on meidän esimerkki, isoveli, idoli.. Jeesus on Jumalan täydellinen kuva. Meidän tulee lukea raamattua, tutustuta Jeesukseen ja Hänen tekoihinsa, tutustua Jumalaan. Meidän tulee rukoilla ja antaa aikaa Jumalalle, Hänelle jota me rakastetaan! Meidän tulee osoittaa rakkautemme! Rakastaa sen tähden, että meitä rakastetaan niin paljon!

Joskus tietyt asiat on niin itsestäänselviä, että ne täytyy kokea uudestaan ennenkuin ne jälleen ymmärtää. Haluan ojentautua Jumalan Sanan mukaan, seisoa sen päällä ja olla kuuliainen, olla ehdoitta antautunut.

Sinä olet minä.

Eilinen päivä oli jännä. Meillä mopattiin kattoja kun savu ei mennytkään piippuun, laulettiin kansanlauluja, katottiin piirrettyjä ja vietettiin iltaa maailman parhaimman Jumalan kanssa. Vaikka se päivä olikin vaan hepulointia ja ärsyyntymistä sopivassa suhteessa ilta oli täynnä rauhaa ja rakkautta. Oli taas kerran vaan niin hyvä olla Jumalan läsnäolossa ja hoidossa, ei ollut kiire pois. Tuntu että Jumala ei vaan ollut meidän kanssa vaan se oli meissä ja kaikkialla. Että Jumala vaan yksinkertasesti oli läsnä.

Siinä hetkessä kaikki tuntu vaan jotenkin niin selkeältä ja se raamatunpaikkakin jossa puhutaan tahtomisesta ja tekemisestä paljon todellisemmalta kun ennen. Taivas oli auki ja tuntu niin luontevalta vaan uskoa siihen, että Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, koska mitään siinä välissä ei siinä hetkessä ollut erottamassa mua Jumalasta. Sitä tajus kuinka sen pitäis olla aina niin. Että tulis vaan pysyä lähellä Jumalaa ja sen jälkeen ei tarttis sitten kun elää ja antaa elämän mennä painollaan, sillä painolla jota Jumalan käsi ohjaa. Että oma tahto ja ajatukset ois yhtä Jumalan kanssa. Se tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, mutta se on Jumalan tahto meitä kohtaan, että me oltais yhtä sen kanssa niinko Jeesus oli.

Yökävelyt ja pimeäjännitys tekee keskusteluille ja ihmisille ihmeitä. Yö on niin vapaata ja vapauttavaa aikaa. Turha on nukahtaa pää täynnä asioita kun ne voi heittää yötuuleen tai haudata lumihankeen. Talvisin sammakot nukkuu, mutta hattivatit juoksentelee silti pitkin pihoja. Onneks unissa kaikki on mahdollista! ( ja disneyn piirretyissä <3 )

"Niin etten enää elä minä,
vaan Sinä minussa."

He loves us.

Kuinka sanomattoman kiitollinen ja onnellinen sitä pieni ihmislapsi voikaan olla suuren ja ihmeellisen Jumalan edessä. Ainakin niin onnellinen että sydän meinaa pakahtua ja vallan poksahtaa. Kun sitä itsekkäänä ja epäonnistuneena, häpeissään tulee Jumalan luokse ja vastassa ei olekaan toruja ja rajoituksia vaan vapautta. Kun sitä ensin on kulkenut oman päänsä mukaan ja vasta liian monta kerta kompastuttuaan myöntänyt Jumalan olleen alusta pitäen oikeassa ei Jumala ole silloinkaan halveksiva ja omahyväinen. JUMALA ON RAKKAUS. Ja voi kertakaikkiaan sitä rakkautta. Sitä on mahdotonta ymmärtää, sen kanssa täytyy vain oppia elämään :)

Onni voi asua ihmisessä, hymy voi asua ihmisessä silloinkin kun itkettää. Rakkaus voi asua ihmisessä, vaikka viha leimahtaakin. Sillä Jumala on ja pysyy kaikesta huolimatta, tapahtui mitä tapahtui. Jumala kestää meidän epäilyt ja vihanpuuskat, eikä vain kestä vaan myös osoittaa ne turhiksi ja täyttää meidät ilolla ja rakkaudella.

Turhaan sitä yrittää mököttää ja tehdä Jumalasta syntipukkia. Sen rakkaus on liian suuri. Kun pikkulapsi tekee pahaa ja toruttaessa sitten katsoo niin vietävän suloisesti ja viattomasti on pakko vain heltyä. Sama se on Jumalan kanssa, erona vain se että Jumala on aina oikeassa ja itse joutuu häpeissään myöntämään tappionsa. Sitä vain rakastaa liikaa jaksaakseen kovin kauaa leikkiä viileää ja välinpitämätöntä.

tulen jälleen luoksesi rikkinäisenä
katselen haavojani käsissäsi
arpiani sydämessäsi

"sinä tyhmä tyttö" sanot
ja vedät minut syliisi

luovutan kyyneleen kiitokseksi kaikesta
mitä olet tehnyt
mutta kyllähän Sinä tiedät
Sinähän minut loit..
Isä..

I still believe.

Jos me nähdään Jumala Pyhänä, tunnetaan Hänet persoonana ja rakastetaan Häntä Isänä ei mitkään myllerrykset voi horjuttaa meidän uskoa Jumalaan. Koska mikään luotu ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Tuntuu niin helpottavalta vain lapsenmielisesti uskoa, ettei edes tarvitse yrittää ymmärtää ja tietää kaikesta kaikkea. Se puhdas, lapsenmielinen usko ja luottamus Jumalaan on kaiken sen yläpuolella mitä tässä maailmassa ja elämässä on ja koskaan tulee olemaan.

Talvipuutarhaan.

Ulkona on niin käsittämättömän kaunista kun kirpeä pakkanen on kohmettanut maan ja ihan uutta lunta on satanut peittämään talven alle nukahtaneet, puista pudonneet omenat ja päivänkakkarat. On hassua miten joku valkoinen, hento sade voi olla jotain niin ihmeellistä että se voi peittää alleen niin paljon kaikenlaista. Piilottaa koko kesän pois näkyvistä. Että joku niin kaunis ja hauras voi silti sammuttaa niin paljon värejä ja nukuttaa elämän melkein kokonaan. Se puusta pudonnut omenakin. Pakeneeko lämpö sen sisään vai palaako kaikki lämpö takaisin aurinkoon? Tai ehkä lämpö ei olekaan jatkuvasti lisääntyvä luonnonvara niinkun rakkaus. Vaikka onhan rakkauskin tavallaan lämmintä. En usko että taivaassakaan tarttee lapasia. Vaikka lumisota, villasukat ja hiippapipo ois kyllä kivoja sielläkin. Tai ehkä taivaassa lumikin on lämmintä.

Joka tapauksessa on ihan kiva että lumi poistaa syksyn synkkyyden. Ehkä elämänkin täytyy välillä levätä että se taas jaksaa keväällä syntyä ja olla talveakin kauniimpaa. Ja eihän se elämä mihinkään katoa, huilaa vain ja on vähemmän värikäs. Se että maailma on hetken valkoinen korostaa vain sitä että taas joku aamu se on täynnä värejä. Ja tavallaan lumi pesee maan että kaikki uusi saa taas kasvaa puhtaana. Ehkä siitä lumen alle hautautuvasta omenasta kasvaa joku kesä päivänkakkara ja päinvastoin. Jumala on luonut niin ihmeellisen maailman että ei sitä koskaan tiedä.

Noh, maailma on siis kaunis eikä se muuksi muutu. Ja mikä parasta, siitä kauneudesta on lupa nauttia täysin siemauksin! Mitenhän kaunista taivaassa onkaan..?

Parasta aikaa.

On aikoja joista voidaan sanoa, että ne olivat elämän parasta aikaa. Mutta mitä sanotaan elämästä jota eletään parasta aikaa? Tänään muistellaan menneitä ja haaveillaan tulevia, joka päivä. Vaikka menneitä ei voi muuttaa eikä elää uudestaan, ja huomisestakaan ei koskaan voi olla varma. Muistot on tehnyt meistä sen mitä me ollaan tässä hetkessä ja haaveet määrittää sen mitä meistä tulee ja minne me vielä mennään. Mutta tänään me eletään. Tai ainakin meidän tulis elää. Ei pitää kiinni jostain mitä ei enää ole tai yrittää tarttua kiinni johonkin joka on vielä kaukana edessä, kun tässäkin hetkessä on syytä olla onnellinen. Että tässä hetkessä on ainakin kolme varmaa asiaa: Jumala on rakastanut sua, se rakastaa sua nyt ja tulee rakastamaan sua aina.

On vain niin vaikeaa olla ihminen joka tuntee, joka muistaa ja joka tarvitsee ihmisiä ympärilleen. On vaikeaa oppia vain olemaan kiitollinen siitä mikä menneessä on tuonut tähän hetkeen. Ihmisistä, onnen hetkistä, itkuista, menetyksistä, pettymyksistä, kasvukivuista.. On vaikeaa pitää ne lähellä ilman että takertuu, on vaikea tallettaa ne sydämeen ilman, että jää niihin kiinni.

Sanotaan että elämä jatkuu, ja niinhän se taitaa tehdä. Oli kyse sitten ilosta tai surusta. Elämä jatkuu ja huomenna on uusi päivä. Taas uusi mahdollisuus aloittaa alusta. Loppuunkulutettu ajatus, mutta ehkä se toimii jos tarttuu siihen. Ehkä tää kaikki on eilistä huomenna. Huomenna tää päivä on menneisyyttä, tänään huominen on tulevaisuutta. Ja jossain kohden yötä ne vaihtaa paikkaa.

Sitä on elämä. Pidä siitä kiinni tai jumita.
"Jeesus on tie, totuus ja ELÄMÄ."
Mieti sitä.

Juuret.

Kun tuulee on tärkeää pitää jalat maassa. Ja kun maa on jäässä on tärkeää olla joku josta pitää kiinni kun meinaa kaatua. Puidenkin on parempi juurtua maahan ennen talven tuloa. Jään läpi puskeminen on turhan hankalaa. On parempi että juuret on syvällä ennen kuin lumi sataa maahan ja pakkaset paukkuu.

On niin helppoa vain kulkea Jumalan askelissa ja luistella jäällä käsi Jumalan kädessä, mutta on vaikeaa juurtua Jumalaan. Jumalaan juurtuneina me kuljetaan Jumalan askelia ei askelissa ja murretaan jäät eikä vain tyydytä luistelemaan pinnalla! Se vaatii työtä, se vaatii aikaa ja se vaatii uhrauksia. Koska suuret puutkin kasvaa siemenestä. Ja puidenkin elämä on kätketty sen juuriin. Mitä meidän usko on jos se rajoittuu vaan kaikkeen ulkoiseen? Se on pinnallista, uskoa jonka voi kaataa yhtä helposti kuin juurettoman puun. Koska mitä väliä on sillä että puu on kaunis tai komea, jos heti ensimmäinen tuulenpuuska kaataa sen. Mitä syvemmällä meidän juuret on Jumalassa sitä horjumattomampia me ollaan, sitä suurempia tuulia me ollaan valmiita kestämään. Ja ennen kaikkea sitä enemmän me tunnetaan Jumalaa. Mitä suuremmiks me kasvetaan ja mitä syvemmälle meidän juuret yltää, sitä enemmän me saadaan juoda Jumalasta!

Meidän tulee antaa Jumalalle lupa kasvattaa meitä. Karsia meistä kuolleita oksia, että elävät saa tilaa kasvaa. Siitäkin huolimatta että se monesti sattuu. Jumala kuitenkin tietää milloin tulee kastella ja ravita, milloin kasvattaa sitkeyttä ja kärsivällisyyttä kuivuudella. Jumalan puut kasvaa suuremmiksi ja vahvemmiksi kuin kenenkään toisen. Jumala on viisas ja hellävarainen puutarhuri. Se ei oo luonut meitä vain olemaan kauniita ja ainutlaatuisia, vaan on tarkoittanut meille jotain paljon syvempää. Yhteyden itseensä. Pääsyn lähteelle josta kaikki elämä kumpuaa. Se on se lähde josta rakkaus virtaa. Mutta se lähde on syvällä ja sinne syvälle mun juuret janoaa päästä, koska siellä syvällä on kaikista makeimmat ja puhtaimmat vedet.

p.s. oon tykästynyt noihin kaiken maailman käsikuviin :)