Elämän nälkä.

Mahdollisuuksien maukas maailma vaan odottaa valloittamistaan ja silti sitä vaan kerta toisensa jälkeen löytää itsensä pohtimasta samoja typeriä kysymyksiä: "onko musta?" "tuleeko musta koskaan mitään?" jnejne. Mihin jäi kaikkivaltias Jumala? Se joka voi kaiken ja kaikissa? Ei Jumalalle mikään oo mahdotonta! Jos me otetaan Jumala mukaan meidän elämään ja suunnitelmiin niin meille on kaikki mahdollista!

Tänään jos koskaan viimeistään sisäistin sen että Jumala ihan oikeasti on rukouksia kuuleva Jumala. Sitä oikeasti kiinnostaa mitä meillä on sanottavaa, ja se ihan oikeasti vastaa meille. Me ei voida ohjailla Jumalaa eikä käskyttää sitä, mutta me voidaan nöyrinä tuoda asiamme Jumalan tiettäväks ja meillä on oikeus odottaa että Jumala myös vastaa meille. Jumalahan se just on se joka loi tän koko elämän ja maailman meitä varten, totta kai meidän kannattaa siltä pyytää neuvoa mitä tehdä kun se on alan asiantuntija! Jumala jos jokuhan nyt tietää ne kaikista jännittävimmät ja siisteimmät jutut mitä ylipäätään on olemassa!

Totta kai elämästä kannattaa ottaa niin paljon irti kun vaan mahollista eikä vaan voivotella miten elämä on tyhjää kun ei oo koskaan kokenut mitään. Miks ihmeessä tähän maailmaan on luotu niin paljon kaikenlaista jos meillä ei ois oikeutta ja mahollisuutta ottaa iloa irti siitä kaikesta? Niin tuttu kun luomiskertomus onkaan niin silti sen sisältö tahtoo aina unohtua. Jumala loi maailman ihmistä varten, että ihmisen ois hyvä olla ja elää! Korostan sanaa elää! Ei elämä oo sitä että synnytään ja kuollaan pois, se on jotain mikä lähtee meidän sisältä ja joka on lahjaa Jumalalta! Se on jotain niin paljon enemmän kun vaan pelkkä biologian määritelmä siitä. Jeesus on elämän leipä ja mä ainakin haluan että mun maha kurnii aina eikä täyty koskaan!