Sain pinon rakkaiden ihmisten kirjoittamia rakkauskirjeitä, jotka oli peräisin mun 18-vuotissynttäreiltä. Itkeskelin ja ihmettelin, kuinka onnellinen olin ja saan edelleen olla, kun omistan niin ihania ihmisiä elämässäni. Muistelin, kuinka erityiseltä olo tuntui, kun koko päivä oli omistettu vaan mulle ja kaikki ne jutut oli suunniteltu vaan mua varten.
Kiitos Jumala, että oot siunannu mua niin valtavan upeilla ihmisillä,
jotka on vaan olemassaolollaan tuottaa mulle niin suunntattomasti iloa ja ihmetystä:
ihmisillä, joiden kanssa saan jakaa elämän kiemuroita,
nauraa, ihmetellä, itkeä, rukoilla, elää, rakastaa.
Opeta mua arvostamaan ja ymmärtämään sen siunauksen suuruus
ja opeta mut rakastamaan,
aina vaan paremmin ja enemmän.
Kiitos.
Viime päivinä mulla on ollut paljonpaljon aikaa. Aikaa olla Jumalan kanssa ja aikaa olla ihan vain itsekseni hiljaisuudessa. Jumalan kanssa ajan viettäminen on ihaninta ja parhainta ihan ylivoimaisesti ! Mutta niin ihanaa kuin se musta onkin, että Jumala rakastaa mua ja haluaa olla mun kanssa, niin kuinka ihanaa se onkaan Jumalasta sitten ? Oon jotenkin nurinkurisesti aina ajatellu, että ne hetket Jumalan kans on vaan mun puolelta ihmeellisiä, että mä vaan saan höllitellä Jumalan rakkautta. Jos Jumala kuitenkin kateuteen asti halajaa olla mun kanssa, viettää aikaa mun kanssa, niin paras rakkauden osoitus mun puolelta on olla Jumalan kanssa: hengata, viettää aikaa, jutella... Että jos mä olin maailman onnellisin tyttö, kun mun ystävät omisti yhden päivän elämästään vaan mulle, niin kuinka onnellinen Jumala on joka kerta kun me omistetaan päivä tai hetki meidän elämästä kokonaan sille ! Sehän ei suorastaan pysy nahoissaan, voisin kuvitella. Kun siitähän Raamatussa just puhutaan jatkuvasti, että Jumala vaan fiilistelee meitä ja rakastaa meitä ihan tositosi paljon. Ja että paljonpaljon mielummin se viettäis aikaa meidän kans, kun kulkis meidän perässä jollain ihme opaskierroksella, jolla esitellään kaikkea mitä ollaan tehty ja saatu aikaan ja suoritettu jajaja... Jumala tykkää meistä, Jumala iloitsee meistä, Jumala rakastaa meitä, Jumala fiilistelee meitä. Raamattu sanoo niin. Huhhuh ! Vaikka me ollaan vaan pikkuriikkisiä ihmispoloisia, jotka ei osaa kun epäonnistua ja olla itsekkäitä niin Jumala vaan silti tykkää meistä !!! Uskomaton Jumala ! Totisesti !
