In Your presence.

Oivallus Jumalan läsnäolosta.

On aikoja, kun sitä kyselee ja ihmettelee tietä Jumalan läsnäoloon, sinne kaikkein pyhimpään, jonne meillä Raamatun Sanan mukaan on vapaa pääsy Jeesuksen ristintyön tähden. Toisinaan sitä tulee jopa kipuiltua, kun tuntuu, ettei mikään määrä rukousta ja ajan erottamista Jumalalle johda "todelliseen" Jumalan läsnäolon kokemiseen. Aivan kuin taivas pysyisi vain hiljaa jossain kaukana. On toki aikansa ja paikkansa Jumalalla kasvattaa meissä luottamusta ja uskoa, mutta kuitenkin Raamattu antaa ymmärtää, että meillä AINA on pääsy Isän luokse.

Havahduin siihen, että usein selkeä ajatus, sana tai idea Jumalalta on avain, tie Isän läsnäoloon. Kutsu, jossa Jumala itse kutsuu meitä läsnäoloonsa, viettämään aikaa kanssaan. Mutta kuinka usein sitä arjen keskellä sivuuttaakaan nuo hienovaraiset lempeät kutsut ja sitten kun itselle sopii astelee "saappaat jalassa" kaikkeinpyhimpään sydän täynnä levottomuutta, vaatimuksia, minä sitä ja minä tätä...

Tartuin kiinni ajatukseen, että ehkä kyse ei niinkään ole siitä ettemmekö todella voisi milloin tahansa mennä Isän luokse, Hänen läsnäoloonsa vaan siitä, tiedämmekö me itse paremmin kuin Jumala milloin sydämemme on valmis todella kohtaamaan Hänet. Niin kuin lapsi odottaisi, että kolme tuntia isän asettaman kotiintuloajan jälkeenkin vielä olisi iltapala pöytään katettuna. Vaikka Jeesuksen sovitustyö oikeuttaakin meille välittömän yhteyden Isään, sydämemme ei kuitenkaan läheskään aina ole riittävän nöyrä ottamaan vastaan sitä mitä Jumalalla on meille annettavanaan. Jos laiminlyömme ja ohitamme Jumalan esittämän kutsun viettää aikaa Hänen kanssaan, sydämemme tuskin on altis kohtaamaan Jumalaa myöskään itse valitsemallamme "paremmalla ajalla".

On varmasti paljon rikkaampaa ja antoisampaa vastata Jumalan esittämään kutsuun ja seurata Jeesuksen viitoittamaa reittiä Isän läsnäoloon, kuin yrittää itse löytää avaimia kaikkein pyhimmän oveen, vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"? (Jaakob 4:5)