It's my life.

Voihan rakkaus sentään tätä elämän ihmeellisyyttä. Toisinaan sitä vaan nousee aamulla niin kertakaikkisen oikealla jalalla ettei usko sitä toista olevankaan. Kiitos Taivaan Iskän ja sen ihan normin, joka sekin on kaikkea muuta kun perus! Ja joskus vaan on niitä päiviä kun velvollisuudet saa väistyä itsensätoteuttamisen tieltä. Koska onko mitään tärkeämpää kun oleminen ja jutteleminen parhaassa seurassa? Ei. Ainakin se on parempaa kun sata ruotsintuntia.. Ja pitäähän tulevaisuuttakin aina vähän suunnitella että sitä on taas järkeä lähteä elämään. Ja tää päivä ainakin oli sen verran idearikas että menee muutama tovi ennenkun taas on aihetta valittaa elämän tylsyyttä ja turhuutta. Ja jos se Jumalasta on kiinni niin sitä hetkeä ei tuu koskaan. Ja hyvä niin!

Maailma on vaan niin täynnä mahdollisuuksia! Niin täynnä asioita joilla me voidaan kirkastaa Jumalaa! Kaikki se mitä me tehään ja miten me ollaan ja eletään. Ja ilo! Onko mitään ihanampaa kun olla huisin ilonen? Ja vielä kun tietää että Jumala on ilonen sillon kun me ollaan ilosia :) Jo pelkkä sen ajatteleminenkin saa hymyn huulille. Joskus tosin menee lautasia rikki kun liikaa innostuu. Mutta lautaset on pieni paha sen rinnalla kun syttyy Jumalalle aina vaan enemmän.

Fiilistelin tänään myös mennyttä kesää, joka kyllä totallisesti jäi muistoihin! Kesänä jonka sai viettää maailman parhaiden ihmisten kans ja kokea aivan mahtavia asioita. Lastenleiri, telttailut, mökkeilyt, Raatikka öisin ja päivisin, pelit, hikiset pyöräilyt, konffa, aurinko, ihmiset, koko kesä.. Se oli kesä kun oikeasti vaan sain tuntea sen miten voi istua Jumalan sylissä, joka päivä. Ja joka aamu herätessä ja illalla nukkumaan mennessä vaan sai kiittää Jumalaa siitä että saan olla onnellisin ihminen tässä maailmassa. Ja oon kyllä edelleenkin. Oon edelleenkin maailman onnellisin ja täynnä elämää! Se on hassu tunne. Se että onnellisuus ei vaan mahdu sun sisälle. Mutta kai se on sitä että Jumala on liian iso meidän sydämeen. Että se vaan täyttää sen ja pursuaa sit ulos. Hih!

Maailmanmatkaajiakin oli tänään taas ikävä.. Mutta nekin on onneks Jumalan sylissä!

En vaan malta odottaa mitä kaikkea vielä on edessäpäin! Mutta jos nyt meen nukkumaan niin ehkä huominen tulee nopeampaa! ;)

What a wonderful world.

Päivistä yksi. Päivä kun ei törmättykään karhuun, mutta metsä oli silti jännittävä. Ja tuuli oli rauhoittava vaikka kuumeisena piti varoa hikeä ja hengästymistä. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Ei pelosta vaan silkasta elämänilosta. Maailma oli jälleen hurjan kaunis ja oli vaan niin hyvä olla. Jumalan rakkautta kuin sieniä sateella. Olin kyllä enemmän hiljaa kun ikinä, mutta olo oli vaan niin raukean tyytyväinen että oli parempi olla vaan ja kuunnella hiljaisuutta. Ja palokärjen huutoa. Mutta sen huuto oli turhaa, koska aurinko paisto. Joskus on hyvä olla vähän huonovointinen ja heikko. Sitä huomaa sen miten vahvana voi käyttää aikansa paremmin. Kun on vähemmän voimaa niin tarvii enemmän Jumalaa. Sekin on vaan hyvä. On jotenkin sanaton olo muutenkin. Niitä hetkiä kun ei oo mitään sanottavaa ja silti se sanattomuuskin täytyy jotenkin saada ulos.

Luin taas ekan kuningasten kirjan 18 lukua ja musta tuntuu että siitä on tulossa mun lempparikohta raamatussa. Se kun Jumalan antaa tulen taivaasta on vaan niin siistiä. Ja psalmit on kans siistejä. Niihin jää koukkuun. Samoin teehen. En es tiedä monesko litra on menossa. Vaihtelun vuoks juon välillä keisarin morsianta ja välillä forest berriesiä tai lemonia vaikka se onkin pahaa. Ens yönä en ehkä nukukkaan sitten kahtatoista tuntia katkeamatonta unta niinkun pikkuvauva koska mulla ei oo vaippaa.

On vaan niin hämmästyttävää miten kauniiks Jumala on maailman tehny. Oravatkin on niin söpöjä kun ne juoksee täällä tylsässä ja harmaassa kaupungissa, joka sekin on oikeasti ihan kiva. Mutta maallapa onkin metsoja. Ja se kun voi saada Jumalan hymyilemään. Se on parasta. Ja ehkä myös ihmeellisintä maailmassa.