tiistai 5. kesäkuuta 2012

Generations.


Täytyis nukkua jo, koska huomenna alkaa mun seikkailu meren yli ja takaisin. Tosin vain pienen meren, mutta meren kuitenkin. Tartto on kaunis kaupunki ja viihdyn siellä. Mutta parasta kaikessa on, että jo lähtiessä tietää odottaa paluuta kotiin. Mulla on eri kiva, pieni elämä. Viihdyn omassa elämässäni juuri nyt. Isoja päätöksiä tuli tehtyä aivan vahingossa ja kaikki on ylösalaisin ja varsin uutta ja jännittävää ja tuntematonta, mutta en pelkää. Olen luja ja rohkea, sillä Herra minun Jumalani on minun kanssani missä ikinä kuljenkin (Joosua 1:9). Skippasin pääsykokeet ja aloitin ihan uuden, Jumalan koulun. Se on antoisaa ja siunaava. Oon huomannut sen jo nyt, vaikka takana on vasta kaksi koulupäivää. Mun uuteen kouluun kuuluu mm. pullan leipomista, ruuanlaittoa, rukousta ja teehetkiä ystävien kanssa, Raamatunlukua, ulkoilua, lastenhoitoa, siivousta, kukkien kastelua, kirjeiden kirjoittamista, melodikansoiton opettelua ja muuta mukavaa. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta uutta, koska teen kaikkea mitä Jumala mua pyytää tekemään, kun nyt mun ei tarvitse tehdä kaikkea mitä tää yhteiskunta tai muut ihmiset multa vaatii ja odottaa. Sanoisinko, että maistuu. Ja huomenna lähden Viroon. Ihan semisiisti koulu tää.

Ensimmäinen asia, jonka tässä uudessa koulussa opin on, että mun elämällä on merkitystä. Ja osittain tuo ajatus ylipäätään johti mut tähän kouluun. Ei oo yhdentekevää miten käytän aikani, mitä valintoja elämässäni teen. Oli ne sitten suuria tai pieniä. On kyse niin paljon suuremmista kuvioista, kun mun pieni elämä. Niin paljon kauaskantosemmista jutuista, kun mun pieni elämä. Mutta koska mun elämä on osa sitä suurempaa kokonaisuutta tarviin paljon viisautta ja armoa siinä, että osaan elää elämäni hyvin. Että mun elämä vois olla siunaukseksi muille, että voisin elämälläni, teoillani ja sanoillani välittää rakkautta ympärilleni. Ja jotta koskaanikinä kykenisin siihen, tarviin Jumalan apua. Ah, kivi putosi sydämeltä: mun ei tarviikkaan selvitä tästä kaikesta yksin ! Ei Jumala turhaan kutsu meitä elämään elämää sen kanssa. Sillä on suunnitelmia meitä varten, sillä on haaveita ja unelmia meitä varten, sillä on tarkoitus meitä varten ! Jumala näkee niin todella paljon pidemmälle kuin me koskaan. Kerran kuulin havainnollistavan esimerkin aiheeseen liittyen: Laitetaan mielikuvituksessa riviin kaikki ihmiset iso-iso-iso-iso-iso-iso-iso-iso-iso-isovanhemmista vanhempiin saakka, eli äiti ja isä ja niiden vanhemmat ja isovanhemmat jne. Kun sitten silmien edessä on se suuri joukko ihmisiä niin esitetään pysäyttävä tosiasia: Jos ykskin noista ihmisistä olis tehnyt itsemurhan sua ei olis koskaan syntynyt.

Meidän valinnoilla on kuin onkin merkitystä ja Jumalan maailmassa pienimmilläkin valinnoilla on merkitystä. Pienikin oikea valinta voi olla suuri ihme, pienikin väärä valinta voi olla katastrofi. Täydellinen rakkaus karkottaa kaiken pelon, meidän ei siis tarvitse olla peloissamme, Jumalan armo ja rakkaus riittää peittämään meidän synnit ja virheet. Enemmänkin mietin sitä kuinka paljon niitä suuria ihmeitä jääkään näkemättä, kun en tee Jumalan mielenmukasia valintoja pienissä asioissa. Liikaa. Mutta onneks nyt saan opiskella ja oppia. Rakkautta. Mun opettaja on Mestari.