Syödä hunajapaahdettuja pähkinöitä,
vieressä lasi omenamehua
ja ainakin 3796 sivua antiikin kulttuurihistoriaa.
Ihmetellä aikaa, jota yllättäen on,
mutta joka vääjäämättä kuluu.
Ikävöidä 164 kilometriä olemattomiin.
Kuunnella hiljaisuutta ja väristä hienoista syysillan viileyttä.
Nauttia keveydestä ja riemusta,
siitä minkä kokee vain jos heittää roskiin kaksi tusinaa senttiä tukkaa.
Muistella nimeä melonille, joka maistui suolaiselta.
Haaveilla kahvista, joka valitettavasti on aivan liian myöhään klo.20.33.
Peitellä lämpimästi kolme kaunista ja ainutlaatuista,
suukottaa poskelle ja hymyillä kiitosta.
Tuijottaa kattoon ja huokaista ilmaan kaikki päivän aikana koetut tunteet.
Nähdä niiden olevan ja menevän,
niin kuin ajan ja elämän.
Sulkea silmät ja avata ne taas.
Armoa se vain on.
