tiistai 28. kesäkuuta 2011

Elämältä kaiken sain.

Kesää on kulunut jo pitkään ja päivätkin on lyhenemään päin. Arki tosiaan seisauttaa elämän mutta samaan aikaan kiihdyttää ajan kulumista, kun taas muutama viikko aurinkoa ja vapautta tuntuu kuukausilta. On ihanaa nauttia kiireettömistä hetkistä ja kesän hullaannuttamien ihmisten seurasta. Kesällä elämää on enemmän kun koskaan. Uskon että Jumalakin rakastaa kesää, miks muuten se olis luonut siitä niin lämpimän ja kauniin.

Oon mökkeillyt ja uittanut varpaita siitepölypintaisessa vedessä hyttysarmeijan ahdistamana ja syönyt liikaa jätskiä ja pågenin korvapuusteja. Kotona heräsin aikaisin ja join paljon kahvia. Maalasinkin, mutta lopputuloksena oli takkutukkainen peikko yltympäri maalitahroissa ja muutama seinä ja katto jota piti paikkamaalata. Mutta yritin. Jyväskyläkotona oon nukkunut myöhään ja muutaman kerran ollaan ihasteltu siirtolapuutarhaa, jota sanoin ensin siirtomaapuutarhaksi. Nyt haaveilen vaan omasta pienestä mökistä ja puutarhasta, jota joku muu vois hoitaa. Ajattelin myös hieroa mökkinaapurin kanssa koiranpentukauppaa. Mutta se jääköön toistaiseksi, koska hamsterivillitys iski eilen delta-auton pihassa.

Yhtenä aamuna ihan hupsista vain löysin itseni linja-autosta ja hetkeä (tosin suhteellisen pitkää sellaista) myöhemmin laivasta. Kaikki matka ja ihmiset oli mukavaa ja jännittävää. Jumala oli meillä matkanjohtajana ja sen takia kaikki oli vaan yhtä rakkautta, iloa ja ihmeellisyyttä jälleen kerran. Itkin melkein yhtä paljon kun nauroin. Oli niin hyvä ja turvallinen olo. Rakastettiin toisiamme ja ihmisiä ympäri Eestin maata. Laulettiin Jeesuksesta ja oltiin perhe. On maan mainiointa kuulua maailman suurimpaan ja onnellisimpaan Jeesuksen perheeseen! Minne sitten meneekin niin on siskoja ja veljiä ympäriinsä ja muuta mukavaa seuraa ja vieraita paikkoja jonne voi kuitenkin tuntea kuuluvansa. Oli kyllä myös monia muitakin hetkiä jolloin tunsin kuuluvani enemmän Viroon kun Suomeen. Siellä oli kaunista ja venäläistä, kaikkea mistä luovuus saa sytykkeen. Olisin voinut jäädä sinne, mutta koti on kuitenkin paras paikka. Onneksi. Muuten unohtaisin itseni joka paikkaan.

Mikä tylsä referaatti kaikesta ihmeellisestä ja ihanasta. Mutta Jumala on paras. Se kertoo kaiken oleellisen kaikesta. Nyt lähden eläinkauppaan ja kohtapian huomenissa on vuorossa kesän kohokohta !