Toivottavasti musta tulee joskus Chopinia soitteleva mummo jolla on aina jemmassa suolakaloja ja suklaabanaanijäätelöä. Sellanen mummo joka kutoo villasukkia vaan sen takia että puikot on luotu sen käteen ja laulaa El Shaddaita ja kertoilee raamatunkertomuksia sen takia että ne vaan tulee niin luonnostaan sen suusta. Sisäisesti huisin vahva ja kaunis, rauhaa ja rakkautta hehkuva. Semmonen mummo jolla ois vaan huisin paljon annettavaa ja opetettavaa Jumalasta ja elämästä. Mummo joka hymyilis aina ja naurais vielä satavuotiaanakin. Jolla ois Sakkeus-niminen koira, jonka se ois pelastanu jostain maailmalta ja kummityttö jossain Keniassa. Niin ja jonka kotona tuoksuis aina vanilja tai pulla.Ei mulla tänään muuta. Jatkan elämää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti