Onnellinen vaimona. Edelleen tosi paljon kiitollisuutta ilmassa ja mun sydämessä. Välillä tuntuu, että liikaa. Mutta kiitollisuus pitää ihmisen elossa. Siis oikeasti elossa. On paljon hyviä syitä tehä paljon hyviä juttuja.
Kuten rakastaa.
Ylistää.
Iloita.
Pestä pyykkiä.
Nauraa.
Tanssia.
Laittaa ruokaa.
Soittaa.
Laulaa.
Siivota.
Muun muassa.
Kaikkea mitä elossa olevilla ihmisillä nyt on tapana tehdä.
Elossa oleminen sisältää paljon erilaisia asioita. Paljon tunteita. Olla oikeasti elossa, on olla lähellä Jumalaa. Sillon on helppo olla kiitollinen. Jumala on merkityksellinen, siksi kaikki Jumalan lähellä on merkityksellistä. Siinä on hyvä olla ja höllitellä, vaikka se sanana onkin vähän hassu.
En pääse eroon kiitollisuudesta. Ei sillä että haluaisinkaan. Mutta se vaan on jotenkin tärkeää. "Kiittäkää joka tilassa, sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa." (1.Tess.5:18) Vähän niinko, että "nähkää Jumalan hyvyys ja ymmärtäkää kuinka siunattuja olette, kun ymmärrätte sen, eläkää sen mukaan". On tahdon asia olla kiitollinen ihan samoin kuin on tahdon asia rakastaa. Jumala on niin hyvä, ettei varmastikaan kukaan koko maailmassa jää ilman aihetta edes pikkuriikkiseen kiitokseen. Alunperinhän Jumala loi meidät ja kaiken meitä varten vain tehdäkseen meidät onnellisiksi, rakastaakseen meitä. Ei kuitenkaan aivan kaikki tässä maailmassa ole vielä voinut joutua niin pahan valtaan, etteikö vielä jostain pilkahtaisi vähän valoakin. Sitäpaitsi: "Sillä jokainen etsivä löytää, ja anova saa, ja kolkuttavalle avataan" (Matt.7:7-8)
