Kaunis päivä.

Taas on ollut monta päivää niin kesäfiilis talvimaisemissa että tuntuu ihan hupsulta. Kauniita päiviä ja elämän pieniä ihmeellisyyksiä. Uusia ihmisiä ja ajatuksia ja makuja ja hajuja Jumalan luomasta maailmasta. Hymytyytyväisyyttä yhteen sanaan kiteytettynä. Saattaa olla että D-vitamiinista ja raudasta on sittenkin jotain hyötyä, kun elämästä tuntuu yhtäkkiä saavan niin hurjan paljon irti. Vaikka onnellisuutta on kyllä myös tuntea kuuluvansa johonkin, että sydän tietää missä sen koti on. Että on ihmisiä joita ilman ei enää voisikaan elää, että on paikka jonka kaduista on tullut tuttuja ja jossa on erilaisia huoneita eri asioille, rakennuksia ja ovia joista voi löytää perille. Paljon värejä ja valoja. Elämää.

Mun sydämessä on just niin paljon kiitollisuutta etten oikeen tiiä mitä tekisin sen kanssa. Ei mitään järisyttävää tai maata mullistavaa. Ihan vaan onnellisuutta ja tyytyväisyyttä siitä että oli eilinen, on tämä hetki ja tulee huominen ja että Jumala oli, on ja tulee olemaan mun kanssa. Onnellisuutta siitä että saan rakastaa ja luottaa johonkin iäti kestävään. Että saan elää omaa pienen ihmisen elämääni ja silti olla pienen pieni osa suuren Jumalan suurta ja mahtavaa suunnitelmaa. Olla kosketuksissa ikuisuuteen joka henkäyksellä ja askeleella. Olla vaan lapsi jolla ei oo riittävästi ymmärrystä edes oman itsensä ymmärtämiseen, mutta joka silti voi olla Jumalan käytössä.

Hymy.

Never be the same.

Jumalassa on pointti!

Love is cool.

Tiedän että oon väsynyt ja käyn ylikierroksilla, mutta vielä enemmän tiedän, että tänään oon päässyt koskettamaan todellista rakkautta. Oon päässyt koskettamaan Jumalan sydäntä, tuntemaan Jumalan tunteita. On hurjan pelottavaa, mutta samalla kiehtovaa nähdä asioita ja ihmisiä Jumalan silmin. Sitä tajuaa sen, miten ilman Jumalaa on mahdotonta rakastaa ja tehdä hyvää. Se hätä ihmisten elämän ja vapauden puolesta on jotain niin suunnatonta, ettei sitä edes pysty yksin kestämään. Mutta onneks Jumala antaa voiman ja viisauden!

Tuntuu vaan aivan mahdottomalta miten Jumalan sydän pystyy kestämään sitä rakkauden määrää! Miten Jumalan psyyke kestää sen, että se haluaa kaikille vaan parasta ja hyvää. Että se on valmis ohjaamaan ihmisiä kovallakin kädellä vaan sen takia, että se rakastaa meitä niin paljon ja haluaa että me voitais olla täysin vapaita ja onnellisia! Että se vaan pyyteettömästi ja vastapalvelusta odottamatta oli valmis uhraamaan kaikista rakkaimman, oman poikansa meidän typerien, valittavien ja tyytymättömien ihmisten puolesta. Ja että se vielä kaiken lisäks teki sen! Ja kun sekään ei vielä riittänyt meille kovapäisille, niin Jumala vielä yhäkin jaksaa osoittaa rakkauttaan, viljelee sitä, tuhlaa sitä MEIHIN!

Alan ehkä pikkuhiljaa käsittämään sitä, miks Jumala on nimenomaan Jumala. Mitä tarkottaa se että Jumala on kaikkivaltias, että Jumala on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, oikeus, totuus, hyvyys, lempeys, viisaus.. Mitä tarkottaa, että Jumala on kaikki!

My desire.

Onpas hassua miten elämässä tapahtuu niin paljon kaikkea jännää. Kun näkee miten Jumala vaikuttaa ja toimii ihan pienissäkin jutuissa. Sitä oppii käsittämään Jumalan suuruutta ja rakkautta ihan eri tavalla, kun näkee miten sitä kiinnostaa pienen ihmisen pienet murheet ja huolet niin paljon, että hän haluaa nekin muuttaa iloksi ja kiitokseksi. Kun ymmärtää, että Jumala oikeasti haluaa nähdä lastensa hymyilevän.

Ja miten paljon aihetta onkaan kiittää Jumalaa. Kun on perhe, joka rakastaa ja ymmärtää. Lunta, jossa saa temmeltää ja olla ihan lapsi vielä isonakin. Ja niin lukematon määrä naurun aiheita muutenkin! Kun on hyvää ruokaa ja pehmeä sänky ja lämmin koti. Kaikki se mitä liian usein pitää itsestäänselvyytenä ja vielä niin paljon kaikkea muuta. On oikeastaan ihan väärin olla huonolla mielellä ja valittaa, oli sitten kyse mistä tahansa. Maailma on kuitenkin niin pullollaan Jumalan hyvyyttä, vaikka pahuus yrittää väkisinkin puskea kaiken sen yli.

Jos vaan vois elämänsä keskittää Jeesuksen kirkastamiseen aivan täysin. Keskittää Jumalan rakkauteen ja hyvyyteen ja ottaa sen paikan voittajana Jeesuksen rinnalla. Taistella oikeuden ja hyvyyden puolesta, eikä jäädä jumittamaan vallitsevaan pahuuteen ja voivottelemaan sitä tilaa, missä maailma on, kun kerta on mahdollista tehdä asialle jotain. "Kaiken minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa."

Onko mitään ihanampaa, kun oikeasti pyytää Jumalalta voimaa viljellä hyvyyttä ja rakkautta, koska sitä mitä kylvää saa kerran myös niittää. Ja kun Jumala antaa kasvun, ei vihollisen rikkaruohotkaan pääse tukahduttamaan sitä kasvua, joka on pyhää ja puhdasta. Voin vaan kuvitella silmissäni Jumalan kylvämät siemenet: pieniä rakkauspakkauksia, joihin kätkeytyy mieletön voima, ja jotka vaan kasvaa kohti Jumalaa ja rikkoo kaikki esteet tieltään.

"all my life I have seen
where you've taken me
beyond all I have hoped
and there's more left unseen
there's not much I can do
to repay all you've done
so I give my hands to use

this is my desire
this is my return
this is my desire:
to be used by you"

Better is on day.

Joskus ajatuksia on niin paljon, että niitä on vaikea pukea sanoiksi. Ja joskus niitä ei vaan ole, kun kaikki tuntuu niin selkeältä ja yksinkertaiselta. En tiedä mun ajatuksien luonteesta nyt, mutta fiilis niiden purkamiseen sanoiks laittaa kirjottamaan. Kirjottamaan ajatuksia Jumalan luonteesta, josta oikeastaan tietää sitä vähemmän, mitä enemmän luulee tietävänsä.

Jumala tosiaankin on hassu otus. Jumala on jotain mitä on niin vaikea määritellä, se on jotain niin paljon, että tuntuu turhalta edes yrittää. Raamattu kertoo Jumalasta paljon, sen luonteesta, mutta uskon ettei sekään kerro kaikkea, koska Jumalassa on niin paljon sitä mitä ihminen ei edes voi ymmärtää. Tavallaan mulle riittää vaan tieto siitä että Jumala ON, että Jumala rakastaa mua, eikä koskaan hylkää. Ja varmuus siitä, että sen rakkauden ansiosta saan kerran vietää ikuisuuden rakkaitteni ja Jeesuksen kanssa.

Ja muutenkin kaiken tän elämän keskellä sitä vasta oppii ymmärtämään miten ilman Jumalaa ei vaan yksinkertaisesti pärjäis. Ja että oikeasti päivä Jumalan kans on parempi kun tuhat muualla. Se vaan on niin, ja piste. En voi todistaa sitä, voin vaan elää elämäni täysillä Jumalalle ja antaa elämäni puhua puolestaan. Antaa Pyhän Hengen puhua. Mun elämällä on suunta ja tarkotus, mun elämässä on ilo, rauha ja rakkaus. Mitä muuta sitä ihminen enää tarttee? Ja kaiken sen lisäks mulla on vielä vapaus! Mitä mun elämässä ikinä tapahtuukaan, mulla on puolustaja, ikuinen turva. Ne on asioita joita multa ei MIKÄÄN eikä KUKAAN voi koskaan riistää. Se, että Jumalassa saan kasvaa ja elää tasapainosesti, onnellisesti ja vieläpä mielenkiintosesti, on jotain mitä ei tartte tässä maailmassa, jossa on vaan tuskaa, ahdistusta ja epätoivoa paljon todistella. Se näkyy ja puhuu puolestaan. Uskon siihen, koska Jumala on niin luvannut.

On vaan niin siistiä olla päivä päivältä varmempi Jumalasta ja Jumalassa!