Onnenvarjot.

Onnenvarjot on joko langennu mun elämän ylle, tai sit ne vaan suojaa mua sateelta. Ne ei kuitenkaan oo mustia varjoja vaan aurinkoisia. Niin tietysti, onnenvarjojahan ne on. Vähän niinko sateenvarjot ja aurinkovarjot ja muut. Mulla vaan on onnenvarjot. Ne tosin vähän erottaa mut muusta maailmasta aina välillä. Kun hajamielisyyksissäni homehdutan piirakoita, ripustelen pyykkejä minne millonkin ja unohdan katsoa ympärilleni ruokalassa..

Mutta aina sillon tällön loistan fysiikassa (ehkä mun pitäis olla useamminkin kuumeessa) ja palkitsen itseni kalpiksen karkeilla, joiden syöminen tosin on tuskaa jäätävän kipeällä kurkulla. Ja monesti oon aika ärsyttäväkin kaikessa hötäkässäni, mutta aina en jaksa välittää siitä, kun en muutenkaan ehdi ottamaan elämästä tarpeeks irti. Ja ihmiset saa syyttää sit Jumalaa jos siltä tuntuu. Sen syytähän tää kaikki on että elämä vaan on niin siistiä! Ja sen syytä on että loi mut sellaseks etten vaan "kestä sitä". Niin että repikää siitä.

Oikeastaan oon tuntenu viime aikoina olevani ihan niinko pikkutyttö. Sellanen Jasmin 5 vee. Ei niin että olisin jotenkin taantunu viisvuotiaan tasolle, mutta jotenkin oon tuntenu Jumalan paljon enemmän Isänä kun koskaan aikasemmin. Se vaan on ollu mun kans joka paikassa ja oon saanu pitää sen kädestä kiinni. Olla sellanen pikkutyttö joka kyselee isältään tyhmiä kysymyksiä ja tulee isän luo ihan vaan sen takia että isä on niin rakas ja turvallinen ja iso ja pehmeä. Ja että Iskän viisauteen ja ylivertasuuteen voi vaan aina luottaa kun oma pikku ymmärrys ei pysty selittämään mitään vektoreita viisaampaa. Ja Iskä vaan rakastaa sua vaikka oot itsekäs ja känkkäränkkäpäällä ja käyttäydyt kun mikäkin uhmaikänen.

Ehkä annan ittelleni luvan nyt vaan leijua. Leijun ja kiitän Jumalaa kaikesta ihanasta!

Kaikki tahtoo.

Toisinaan pitää luopua jostain saadakseen parempaa. On tehtävä uhrauksia päästäkseen elämässä eteenpäin. Joskus on tehtävä päätöksiä, jotka eivät aina ole niin helppoja tehtäväksi.

Jumalan kanssa ei onneksi tarvi koskaan jälkikäteen katua tehtyjä päätöksiä, sillä Jumala voi ne huonotkin kääntää voitoiksi. Ja Jumalalle ja Jumalan takia tehdyt uhraukset eivät koskaan ole turhia ja merkityksettömiä, sillä Jumala on luvannut palkita ne, jotka "hylkäävät elämänsä" ja seuraavat Häntä. Jumalassa me saadaan kaikki se mitä me tarvitaan ja vielä paljon päälle. Itsessämme me vaan etsitään ja etsitään, eikä koskaan löydetä. Satutetaan itseämme kun kokeillaan kaikkea ja haetaan vääristä paikoista elämään sisältöä. Koska ilman Jumalaa ihminen ei voi koskaan tuntea itseään kokonaiseksi. Mutta Jumalan syli on koko ajan auki meitä varten.

Ja vaikka sitä on tahto antaa kaikki Jumalalle, niin toisinaan tuntuisi niin paljon helpommalta ja turvallisemmalta jäädä paikalleen, siihen elämään jota aina on elänyt. Toimia totutulla tavalla ja nauttia niistä elämän pienistä asioista, peruselämästä. Elää sen sunnuntaijumalan kans, jota kohdataan kahdesti viikossa kello 19 ja 21 välillä. Eikä siinä sinänsä mitään pahaa. Mutta Jumala kun haluaisi antaa niin paljon enemmän jos me vain uskallettaisiin jättää se kaikki taakse ja astua tyhjän päälle.. Sinne missä Jumala ottaa kopin ja alkaa rakastaa, lohduttaa ja johdattaa.

Toki se ihminen meissä ikävöi varmaa elämää. Sitä elämää kun huominen on suunniteltu. Mutta kun elämä ei mene niin. Joku päivä tulee se päivä kun meidät heitetään väkisin tyhjän päälle. Kun elämä ei menekkään käsikirjoituksen mukaan. Mistä me silloin otetaan kiinni jos meillä ei oo ketään ottamassa koppia ja kertomassa mitä tehdä? Hoitamassa meitä ja ottamassa syliin kun me ollaan rikki.

Siks on niin tärkeää, että me ymmärretään tarttua Jumalaan todella. Kiinnittää katse vain Jumalaan ja jättää taakse kaikki toisarvoinen. Koska se oikeasti on sen arvoista!

I don't want to miss a thing.

Istuin tänä aamuna lähes tyhjässä bussissa, jonka ikkunoissa oli pisaroita. Radiossa laulettiin painottomuudesta ja kuski jutteli mummon kanssa raha-asioista. Kello mateli ja yritin nukahtaa..

Sit radiossa vaihtu biisi ja tajusin etten halua hukata hetkeäkään Jumalan kans. Haluan viettää jok'ikisen elämäni sadasosasekunnin Jumalan kans. En halua missata hetkeäkään siitä elämästä, jonka Jumala haluaa mulle antaa. En halua jäädä paitsi mistään Jumalan jutuista. Haluan nähdä ihmisten muuttuvan ja Jumalan toimivan ja rakkauden leviävän. Haluan olla siellä missä Jumala on. Haluan olla Jumalassa ja että Jumala on mussa. Ihan niin kuin Jeesus rukoili: "..että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.."

Mä ainakin haluan olla Jeesuksen rukousvastaus. Isän iloinen ajatus. Pyhän Hengen kanava. Että voisin kuulua niiden perheeseen, olla yhtä niiden kans! Ottaa mallia Isoveljestä kuinka toteuttaa Isän tahtoa. Kasvaa sen perheen keskellä, kasvaa kiinni Isään ja rakastaa Poikaa ja Pyhää Henkeä. Oppia elämään Isän ohjeiden mukaan niin että se vois olla musta oikeasti ylpeä!

Haluan saada taivaan Iskän nauramaan, hymyilemään mulle ja mun elämälle! Haluan olla ylpeä omasta paikastani Jumalan armeijassa. Ja haluan sotia hyvin.

"Uskotaan Jumalaan, koska Jumala uskoo meihin.
Rakastetaan Jumalaa, koska Jumala rakastaa meitä.
Luotetaan Jumalaan, koska Jumala luottaa meihin.
Kuunnellaan Jumalaa, koska Jumala kuuntelee meitä."

Let love win.

Elämässä on niin paljon kaikkea. Maailma on niin täynnä mahdollisuuksia, että suurimman osan aikaa sitä vaan pää pyörällä miettii mihin tarttuu ja yrittää laittaa unelmiaan ja suunnitelmiaan tärkeysjärjestykseen, vaikka oikeasti sitä haluaisi kokea ihan kaiken. Ja pian sitä huomaa, ettei ole tarttunut mihinkään ja elämä pyörii vaan paikallaan. Monesti kaikki aika vaan tuhrautuu suunnittelemiseen ja haaveilemiseen, ei kaiken sen toteuttamiseen. Sitä ottaa aina liian varman päälle. Vaikka oikeasti elämässähän ei oo mitään muuta kun Jumala, jolla oikeasti on jotain merkitystä. Kaikki muu tulee vaan sitten siinä sivussa.

Aina kun sen ajatuksen muistaa, elämä vaan kulkee eteenpäin ilman sen suurempia kriisejä ja epävarmuuden hetkiä. Koska Jumala vie elämää. Mutta ihmisenä sitä haluaa niin monia asioita, jotka on aivan toisarvoisessa asemassa. Sitä haluaa saavuttaa ja toteuttaa itseään, vaikka kaiken sen tulisi tapahtua Jumalassa. Liian usein sitä haluaa elämän tanssivan oman itsensä ehdoilla ja ympärillä, kun ei muista että parasta on tanssia Jumalan ympärillä. Jumalan kanssa ja antaa Isän viedä.

Ei koskaan pidä lakata unelmoimasta! Koska ilman unelmia meidän elämä jää vajaaks. Mutta meillä on lupa pyytää Jumalan unelmia meidän elämään. Niitä unelmia, jotka on hurjimpia kaikista, mutta Jumalan takia myös aina mahdollisia toteuttaa. Jumalan unelmat on enemmän kun meidän omat koskaan voi olla. Koska ittessämme me ei edes uskalleta unelmoida niitä asioita mitä Jumala haluaa meidän elämässä toteuttaa.

Meidän tehtävä vaan on antaa kaikkemme Jumalalle. Antaa Jumalan olla se meidän elämän kapellimestari, jonka tahto me ollaan valmiita toteuttamaan. Ja jonka käskystä me halutaan olla valmiita soimaan kauniisti parhaiden kykyjemme mukaan. Meidän tehtävä on antaa Jumalan rakkauden voittaa taistelu meidän elämästä.

Enkeleitä toisillemme.

Elämä on täynnä pieniä tekoja ja pieniä valintoja. Ei urheilija vain sattumalta voita olympiakultaa. Sen on pitäny pienenä päättää, että se haluaa elää haaveensa todeksi. Sen on pitäny tehä valinta haluaako se enemmän urheilla vai soittaa pianoa. Pitäny kolme kertaa viikossa tehdä valinta lähteäkkö reeneihin vai ei, yläasteen/lukion jälkeen tehdä valinta lähteäkkö opiskelemaan lääkäriks vai panostaakko vaan urheiluun. Pienempiä ja isompia valintoja, ja ilman niitä pienimpiä ei koskaan olis tarvinnut tehdä niitä isoja. Mutta kaikkien niiden ansiosta se on päässyt tavoitteeseensa, oli se sitten sen arvoista tai ei.

Pienet teot ja valinnat on siis kaikista tärkeimpiä. Koska niitä me tehdään elämämme aikana eniten. Me voidaan tehdä pieniä hyviä tekoja ja rakentaa niistä suuria hyviä asioita, tai tehdä pieniä huonoja tekoja ja kasvattaa niistä isoja pahoja asioita. Mutta mikä hienointa, yhdellä pienenpienellä teolla voidaan murtaa suurensuuria pahuuden muureja. Tuhannet pahat ja vihaiset sanat ovat voineet rikkoa ihmisen sydämen, mutta yksi rakkauden ja hyväksynnän sana voi korjata sen. Koska Jumala on rakkaus ja Jumala on kaikkivaltius ja Jumala on hyvyys.. Jumalassa piilee pienten tekojen suuri salaisuus. Koska kaikki hyvähän tulee Jumalalta. Siksi kaikkeen hyvään kätkeytyy Jumalallinen voima ja valta.

Rakastan tuota Jope Ruonansuun biisiä Enkeleitä toisillemme just tuon lauseen takia. Koska oikeastihan me voidaan olla sitä! Voidaan olla sitä tietoisesti ja tietämättämme, riippuen just niistä meidän pienistä valinnoista. Riippuen siitä kuunnellaanko me sitä pientä Jumalan ääntä, joka kehottaa meitä tekemään sen pienen turhan jutun, jolla voikin olla valtavan suuri merkitys. Yks sana, halaus, hymy.. mikä tahansa voi pelastaa jonkun ihmisen koko elämän.

Jos vaan elämän suurin missio vois olla Jumalan enkelinä toimiminen maan päällä, olla hyvän tahdon ja Jumalan rakkauden lähettiläs. Se on käsittämättömän paljon parempaa kuin olympiakulta, mutta myös se vaatii sitoutumista, kuuliaisuutta ja sitä, että me tunnetaan oma päämäärämme, tiedetään mitä kohti me ollaan menossa. Ja sitten jonain päivänä me saadaan olla voittajana maalissa!

Where You go I'll go.

Aivan liian usein sitä sortuu porhaltamaan pää kolmantena jalkana paikasta toiseen ja kolmanteen ja ahtamaan päiviinsä mahdollisimman paljon kiirettä ja "tehokasta" toimintaa. Aina on "asioita hoidettavana" ja 24-tuntisesta päivästä jää aikaa jäljelle hätinä kuusi tuntia, joka sekin on tarkoitettu hybertehokkaaseen lepoon, seuraavaa supertehokasta päivää silmällä pitäen. Ensin laaditaan loputon tekemättömien asioiden lista, ja sitten minuuttiaikataulu, jotta voitaisiin mahdollisimman tehokkaasti kuluttaa kaikki käytettävissä oleva aika ja varulta vielä vähän päälle.

Jumalakin on vain maininta kalenterissa kello kahdentoista nollaviiden kohdalla. Kun sitä voisi kertaheitolla laittaa elämässään asiat tärkeysjärjestykseen, eli toisinsanoen antaa Jumalalle ohjat aivan täysin. Niinkuin joku viisas pastorismies on sanonut: "Liian usein me suunnittelemme elämämme ja annamme paperin Jumalan hyväksyttäväksi ja allekirjoitettavaksi, kun meidän tulisi antaa Hänelle tyhjä paperi, jossa on meidän allekirjoituksemme." Se vain on niin käsittämättömän vaikeaa. Innostuessaan sitä aivan huomaamattaan suunnittelee, haaveilee ja unelmoi, mikä sinänsä on hyvä asia, mutta vasta kun elämä on suunniteltu seuraavat viisi vuotta eteenpäin sitä muistaa kysyä Jumalan tahtoa ja suunnitelmaa.

Elämä opettaa ja ja Jumala on armollinen ja kärsivällinen. Ja aina vain enemmän sitä oppii kääntymään ensin Jumalan puoleen elämän valinnoissa ja vaikeuksissa, mutta myöskin onnen hetkissä. Ja ennen kaikkea pitämään Jumalaa mukana kaikkialla! Sitä kun ottaa Jumalan mukaan kouluun niin pahan paikan tullen apu on lähellä, eikä sillon tarvi itkeä sen takia, että aamulla oli jättänyt Jumalan kotiin odottamaan kello yhdeksäntoista viiden minuutin rukoushetkeä. Ja sitäpaitsi Jumalahan on kaikkialla. Miks me yritetään rajottaa sitä? Ihan niinko me pystyttäis jotenkin hallitsemaan sitä. Eihän me pärjätä es ittemme kanssa. Mutta onneks Jumala tuntee meidät sata kertaa paremmin kun me itte.

Where You go I'll go
What You say I'll say, God
What You pray I'll pray
What You pray I'll pray

Rin tin tin.

Hymyt, nauru ja se kun silmät loistaa! Jo muutama naurava naama ja pari tuikkivia silmiä ja mun päivä on yhtä ylipursuavaa onnea ja elämäniloa. Ei sitä sillon muista, että ois asioita joita pitäis murehtia ja ressata. Sillon sitä vaan imee itteensä kaikkea positiivista ja kaunista ja ottaa vastaan kaiken mitä eteen tulee ja kuittaa kaiken negatiivisen hymyllä ja olankohautuksella. Sillon on vaan niin luontevaa sanoa ihmisille kauniita ja hyviä asioita, koska pahat ajatukset on jääny haisevien, pilalle menneiden kenkien kanssa roskikseen. Ei sitä sillon edes pysty ajattelemaan ihmisistä mitään pahaa! Ja sit kun vielä tajuaa että hei, täähän on just sitä mitä Jumala haluais meidän ajatusten olevan! Sit vaan on kahta enemmän liekeissä!

Omppurahkapiirakasta tulee maha kipeäks, koska liikahan on liikaa. Siks kaikki hyvä kannattaa jakaa. Senkin takia että sillä voi saada jonkun toisenkin hymyilemään :)

(mitä muuta ihminen voi tarvita kuin keltaisen sadetakin ja punaiset kumpparit? :))

Amazing grace.

Rakastan syksyä. Rakastan niitä kuolleenmärkiä lehtiä, jotka takertuu jalkapohjiin ja kulkeutuu sisälle sotkemaan lattioita. Rakastan sitäkin kun sukat kastuu ja kengissä lotisee, vaikka just sillon aina kaipaankin niitä aikoja kun sitä vielä oli yhtä kurahousua päästä varpaisiin. Rakastan sitä kun on pimeää ja katuvalotkin loistaa vaan kultaa ja vettä. Rakastan sitä kun voi juoda teetä kuivana ja lämpimänä ja katsella ikkunasta kun joku läpimärkä ihmisraukka taluttaa kuraista piskiänsä. Kuitenkin se näky saa aina kyyneleen silmään, kun muistelee niitä aikoja jolloin sitä itse tallusti uitetun koiransa kanssa kuralätäköstä toiseen. Rakastin myös sitä. Ja rakastaisin vieläkin, siks mun posket on märät. Rakastaisin jos mun vaatteet olis täynnä ruskeita tassunjälkiä, jotka haisis pahalle. Mutta en itke sen takia. Koska rakastan just tätä syksyä, en enää sitä joka meni. Koska tän syksyn musiikki on uutta ja kauniimpaa, rauhoittavampaa, vähemmän synkkää. Vaikkakin välillä yhtä melankolista. Mutta aina hymyilevää ja huomista odottavaa. Rakastan myös sateenvarjoja, joita toisilla on. Vaikka samalla vihaan niitä. Viha-rakkaus -suhde märkänä ja rumana olemista kohtaan. Tai kuivana sit kuivana ja tukka hyvin. Tai mun tapauksessa vaan vähemmän huonosti. Rakastan myös sitä joka on kaiken tän rakastettavan takana. Itse rakkautta, mun Iskää nimittäin!

Rakastan!!!

Kiitos Isälle.

Luonnon kauneus, järjestelmällisyys ja koko luomakunnan loogisuus on aivan jotain käsittämätöntä. Elämän kiertokulku ja sen synty niin tarkkaan suunniteltua. Ja elämä itsessään niin rikasta ja monimuotoista. Ei voi kuin ihailla ja kunnioittaa Kaikkivaltiasta Luojaa, joka on voinut ymmärtää niin paljon kauneudesta, että on viljellyt sitä niin runsaasti meidän ympärillemme. Ja joka on kaikessa viisaudessaan luonut kaiken, ja saanut kaiken luomansa toimimaan! Kaikkialla vallitsee järjestys ja sopusointu. Ihminen on ainoa joka yrittää teoillaan rikkoa kaiken kauneuden ja saa toiminnallaan aikaan epäjärjestystä ja sekasortoa. Jumala asetti koko luomakunnan meidän hallittavaksemme. Jumala luotti meihin, mutta emme kuitenkaan ole ymmärtäneet asemaamme ja Jumalan meille antaman tehtävän merkitystä.

Jumala loi myös meidät omaksi kuvakseen, mutta kuinka moni meistä todella on Jumalan kuva? Ei yksikään. Jumala loi meidät täydellisiksi, puhtaiksi ja kauniiksi luomakunnan hallitsijoiksi. Muovasi jokaisesta ainutlaatuisen ja persoonallisen. Loi ihmisen yhteyteensä, elämään rakkautensa vaikutuspiirissä. Mutta synti, erotti ihmisen Jumalasta. Mutta Jumala, joka loi taivaan avaruudetkin ja joka kykenee laskemaan pääsi hiuksetkin myös valmisti tien, jota kulkemalla ihminen voi jälleen päästä Jumalan yhteyteen, Hänen rakkautensa vaikutuspiiriin! Ja se tie on Jeesus. Sen sisäistäminen saa aikaan vain mieletöntä kiitollisuutta. Että minä vajavainen ja epätäydellinen ihminen voin istua kaikkitietävän, kaikkivaltiaan, täydellisen Isän sylissä ja tuntea hänen rakkautensa ja armonsa, ja päästä osalliseksi siitä viisaudesta, jolla planeetat on luotu kulkemaan radoillaan.





Ja Sä otat mut jälleen syliin,
naurat ilon mun sydämeen,
viet ristille haavat,
kauneutta sijaan antaen.

Kaikki tai ei mitään.

Voihan jännä elämä. Levottomia jalkoja ja tähtiä taivaalla. Ja aamuja kun ei noustessaan muista onko tulossa, lähdössä vai jäämässä vai pitäiskö vaan laittaa pää tyynyyn ja ottaa koko homma uusiks. Mutta on se päätös sit helppo tai vaikea niin jokainen sen kuitenkin joka aamu tekee. Joko sitä nousee tai sitten ei. Tänään onneksi päätin nousta ennen kuviteltua kukonlaulua kaupungissa ja istahtaa bussiin, koska päivä kotona on ehkä parasta mitä voi tietää. Kun istuu siinä liikekeskuksen pihassa ja pikkuipanat porhaltaa kouluun. Sitten kello lyö yhdeksän ja pankin ovien takaa löytyy äiti jota oli enemmän ikävä kun sitä muistikaan. Ja että koti olikin vielä koti, vaikkei enää koti ollutkaan. Ja että iskä olikin vielä rakkaampi kuin oli muistanutkaan. Silmiä hieroen sitä nyt vain odottaa että kello lyö kolme ja koulusta saapuu se rakkain ihminen maailmassa. Sitten voi nukahtaa hetkeksi hymy huulillaan ja levätä. On niitä paikkoja jotka pysyvät aina samana vaikka maailma ympärillä muuttuu. Niitä kutsutaan kodeiksi. Ne on koteja joissa Jumala pysyy vaikka kaikki muu muuttuu ja katoaa.

Se on kaikki tai ei mitään. Ja koti joka rakastaa Jumalaa, perhe joka rakastaa Jumalaa ja joka osaa perheestään, julistaa Jumalan kunniaa kaikella ja kaikessa. Koska keskinäisestä rakkaudestanne, teidät tunnetaan minun lapsikseni. Meidän tarvii vaan antaa kaikki ja sillon Jumala hoitaa loput. Ei meidän tarvii olla täydellisiä, koska me ei koskaan kyettäis siihen. Mutta meidän tulee olla rehellisiä ja puhtaita mieleltämme ja omaltatunnoltamme. Me ei saada jäädä jumiin katkeruuteen ja vihaan, eikä elää synnissä. Vaan meidän täytyy rakastaa. Koska ihminen joka ei rakasta muita ihmisiä ei voi rakastaa Jumalaa. Ja joka ei rakasta Jumalaa ei voi päästä taivasten valtakuntaan. Johanneksen ensimmäinen kirje sanoo sen selvääkin selvemmin. Luin sen yks päivä ainakin kolme kertaa läpi, koska oli vaan pakko aina varmistaa että se todellakin on niin iso juttu, ja ennenkaikkea niin selkeä ja yksinkertainen. Jopa lapsi ymmärtää sen.

Jumalan armo, rauha ja rakkaus. Vähintäänkin tarpeeks monta syytä uskoa. Jeesus on kuningas!

Better than life.

Ulkona on jo pimeää ja maailma antautuu kohta talven kylmyydelle. Moni ihminenkin kohmettuu ja tulen liekki, elämän liekki ihmisen sisällä himmenee. Mutta keitä on ne, joiden sisällä vaan roihuaa? Keitä on ne joiden ympäriltä lumi sulaa, ja elämä voittaa?

Jumalan lapset. Jumalan rakkaat. Jumalan silmäterät. Me! Me joilla on suurempi toivo, se toivo joka ulottuu kauemmas kuin elämä täällä. Me joiden elämän tarkoitus on rakastaa ja palvella Jumalaa. Joiden päämääränä on taivas. Sen Jumalan joka on sovittanut meidän kaikkien kaikki synnit, ja voi antaa meille paljon parempaa kun vain elämän! Jumala voi antaa meille käsittämättömän elämän täällä, mutta ennen kaikkea iankaikkisuus Jumalan kanssa, se jos mikä on parempaa kuin elämä!

Jumalan maailma on niin todellinen ja niin lähellä meitä. Jumala voi antaa meidän elämään todellisen tarkoituksen ja sisällön. Ja kun me kuljetaan siinä suunnitelmassa minkä Jumala on meitä varten varannu, me saadaan tästä elämästä kaikki irti! Elämä voi olla jännittävää seikkailua jos me vaan rohkeasti tartutaan Jumalan käteen ja annetaan sen viedä. Pidetään korvat auki kuulemaan Jumalan ääntä, ollaan kuuliaisia ja uskotaan siihen että Jumala on kaikkivaltias Jumala. Se ei oo mikään pikkujuttu, vaan oikeastaan isoin juttu mitä koko tässä maailmassa on! Koska Jumala on luonut meidät jokaisen yhteyteensä. Jumala on tehnyt jokaisesta merkityksellisen mestariteoksen, maailmanmuuttajan, mutta ennen kaikkea se on luonut jokaisen ihmisen rakastaakseen! Mieletöntä! Jumala loi meidät rakastaakseen meitä ja viettääkseen meidän kanssa ikuisuuden! Jumala haluaa sun seuraa enemmän kun mitään muuta. Jumalan on rakkaus. Jumala on pyhyys. Jumala on persoona, joka haluaa henkilökohtaisen suhteen meidän jokaisen kanssa!

Meidän elämä täällä on aivan toisarvoista, mutta meidän elämä täällä kuitenkin myös ratkasee sen missä me vietetään meidän ikuisuus. Meidän elämä täällä voi julistaa Jumalan kunniaa ja johdattaa ihmisiä taivaaseen, jossa me saadaan olla ikuisesti Jumalan kanssa. Sen valinnan jokainen joutuu tekemään.

God of this city.

Maailmassa ei oo mitään niin mahtavaa kun meidän Jumala! Se on kaiken yläpuolella ja sen vallassa on kaikki. Kun me ollaan sen suojeluksessa meidän ei tarvii pelätä mitään.

En tiedä mitään ihanampaa kun oikeasti hyvä aamupala. Se kun on puurot ja vellit ja porkkanat ja leivät ja appelsiinimehut ja kahvi. Ja vielä kun sen saa syödä niin rauhassa ja nautiskellen kun sitä kuuluukin syödä. Mutta se mikä siitä tekee täydellisen on, että siinä hissukseen syödessä voi viettää heti aamusta aikaa Jumalan kans. Lukea raamattua ja rukoilla ja kysyä Jumalalta että mitä sä tänään haluat mun tekevän? Sen jälkeen saa maha täynnä ruokaa ja Jumalaa alottaa elämään tätä päivää Jumalalle.

Ja elämään koko elämäänsä Jumalalle! Antaa ihan kaikki. Tajusin viikonloppuna jotain siitä mitä siitä oikeasti seuraa, kun antaa ihan kaiken. Sillon Jumala käyttää niin että meidän kautta voi oikeasti muuttua koko kaupunki, koko maa ja koko maailma! Koska Jumala ei koskaan pyydä meiltä mahdollisia asioita. Jumalan tahto meidän elämälle on aina mahdoton tehtävä! Siks me ei itte voidakaan toteuttaa Jumalan tahtoa, me ei koskaan kyetä siihen, koska niin Jumala on sen tarkottanu, että HÄN vois toimia meidän kautta. Käyttää meitä toteuttamaan omaa suunnitelmaansa meissä. Ja me vaan saadaan nähdä miten Jumala avaa ovia ja ihmissydämiä, muuttaa niitä ja tekee ihmeitä! Sitä elämää mä haluan. Haluan olla muuttamassa tätäkin kaupunkia Jumalan kaupungiks! Paikaks jonka jokaisen ihmisen sydämessä asuu Jumala. Se ajatus sai mut oikeasti murtumaan ja nöyrtymään Jumalan eessä. Kun tajusin, että en mä ikinä pysty ittessäni mitään, mutta että Jumalassa mä voin kaiken. Jumalassa ME voidaan kaikki! Ja me voidaan muuttaa maailma!

You won't relent.

On niitä aikoja kun on vaan niin varma jostain, uskoo vaan niin paljon johonkin, ja tahtoo vaan niin paljon jotakin, että kaikki muu menettää merkityksensä. Eikä muulla elämässä oo enää niin väliä. Tänään taas tapahtu se. Koska Jeesus toteutti Jumalan suunnitelman SATAprosenttisesti. Me ollaan pelastettuja SATAprosenttisesti. Jumala haluaa, että mä ollaan sen omia SATAprosenttisesti. Ja mä haluan tuntea Jumalani, Isäni, Herrani ja Kuninkaani SATAprosenttisesti. Enkä ennen sitä luovuta. Mutta mikä parasta. Jumala ei mitään muuta edes halua niin paljon kuin että me tunnettais se SATAprosenttisesti!

You won't relent until You have it all,
my heart is Yours.

I'll set You as a seal upon my heart, as a seal upon my arm.
For there is love that is as strong as death jealousy demanding as the grave.
And many waters cannot quench this love.

Come be the fire inside of me, come be the flame upon my heart.
Come be the fire inside of me until You and I are one.

I don't wanna talk about You like You're not in the room.
I wanna look right at You, I wanna sing right to You.

You won't relent until You have it all,
my heart is Yours.

Your beautiful mind.

Ihmisen mieli on kumma juttu. Koska kaikilla on niin erilainen, mutta kuitenkin samanlainen. Asioita voi ymmärtää, kokea ja tuntea niin eri tavoin. Niille jotka kokee maailmasta vähemmän elämä on ehkä helpompaa ja tasasempaa, mutta ne ihmiset ei ehkä voi ymmärtää ihan kaikkea tän elämän ja maailman syvyydestä ja kauneudesta. Siitä miten omaan ajatusmaailmaankin voi upota. Ja miten musiikkiin voi upota. Mutta se onkin sitten asia erikseen. Se kun vaan tunnet musiikin niin voimakkaasti että sydän vaan hakkaa ja kädet alkaa täristä. Ja sitä vaan ihmettelee että "minäkö tuon sain aikaan?" Musiikki on ehkä ilmaisukeinoista kaikkein vahvin. Välillä tuntuu että jopa vahvempi kun puhe. Puhe on vaan puhetta puhumisen vuoks ja puhetta on joka paikassa ja aina. Ja sanat voi olla niin rumia. Ihmiset voi käyttää puheen lahjaansa niin kertakaikkisen väärin. Mutta ruma musiikki ei vaan oo mahdollista. Koska jos musiikki on rumaa niin se ei enää oo musiikkia. Se on vaan aina puhdasta. Ainoastaan siitä välittyvät tunteet voi olla rumia. Mutta myös sanoinkuvaamattoman kauniita. Siks just haluan antaa mun omat musiikin lahjat Jumalan käyttöön. Että voin välittää niitä tunteita ja ajatuksia mitä Jumala mun sydämelle laskee. Siks soitan ja haluan tehdä sen hyvin, että mulla ois taito välittää ne tunteet just sellasina kun Jumala ne on tarkottanu. Että mulla on taito toteuttaa ne pilkulleen niin kun ne tulee toteuttaa.

Että kun ihmiset ymmärtäis miten niiden ajatuksilla on ihan älyttömästi merkitystä. Että ne ei vaan oo jotain tyhmiä juttuja jotka eksyy meidän päähän, vaan että ne on kaiken lähtökohta. Ja että ne vaikuttaa meidän elämään enemmän kun mikään muu! Jos vaan vois pitää mielensä ja ajatuksensa aina kauniina, puhtaina ja positiivisina niin meidän elämä alkais automaattisesti heijastaa niitä samoja tunteita. Ja tietysti että meidän mielet sais olla avoimia Jumalalle. Että Jumala vois kirjottaa ajatuksia sellaseen päähän joka ois ihan tyhjä meidän omista ajatuksista. Koska Jumala on se jolla on parhaimmat ja oikeimmat ajatukset mitä kelläänkoskaanmissään!

"Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa." Ja enkelikakku voi olla kakku kuin enkeli vaikka se onkin väärällä reseptillä.

En tiä kumpi on parempaa, villasukkien tekeminen vai se kun näkee miten onnelliseks niin pienellä jutulla voi jonkun tehdä. Olipas tyhmä kysymys. Villasukat on vaan lankaa. Onnellisuus on hymyä ja kauneutta. Se on elämää :)

Onnen viipaleet.

Mahakipuisesta saamattomuuspäivästä voi siitäkin kuoriutua yhtä sun toista. Oivalluksia elämästä ja villasukista. Ja jostain touhupuuskasta saattaa rappukäytävään myös ilmestyä vastaleivotun sämpylän tuoksu ja pakkaseen epäsymmetrinen pussi jos toinenkin.

Jumala on viime vuosien aikana opettanut yhtä sun toista ylpeydestä ja kunnianhimosta, ja niiden kautta ennen kaikkea nöyryydestä. Tärkeintä ei oo se mitä me tehään vaan se millä asenteella me ollaan Jumalan eessä ja mitkä on meidän motiivit. Joskus Jumala joutuu vaikean kautta kouluttamaan ja näyttämään sen mihin me omassa voimassa pystytään, eli toisin sanoen ei mihinkään. Mutta sitä kautta me päästään näkemään kaikki ne mahdollisuudet mitä meillä on Jumalassa! Tänään oikein sisäistin tuon ajatuksen villasukkaa kutoessani ja teellä istuessani.

On vaan ihan parasta leikata onnen viipaleita Jumalan elävästä leivästä :) Se jos mikä on herkkua! Ja on myös hauskaa asua ja jutella ittensä kanssa kahdestaan. Sitä oppii ymmärtämään elämäänsä paljon paremmin.