Musta tais tulla uudestaan ihan lapsi, tai ainakin musta tuntuu siltä. Koska vaikka maailmassa ja elämässä ois nytkin ainakin miljoona asiaa joista murehtia ja kantaa huolta niin oikeastaan en jaksa, koska Iskäänhän voi aina luottaa. Eikä mun tartte edes yrittää ymmärtää kaiken maailman asioita, ei edes pieniä, koska nehän on aikuisten juttuja ne ja Iskä hoitaa nekin mun puolesta. Se tunne on aikas tosi vapauttava, kun tajuaa että Jeesus ihan oikeasti rakastaa mua just sellasena kun oon ja että se oikeasti haluaa ja ennenkaikkea voi ehjätä mut ja tehdä musta ihan puhtaan. Ja että sillä vaan niin on ratkasu kaikkiin mun ongelmiin. Kylläpäs oonkin ollut tyhmä ja itsepäinen. Anteeks Jumala, yritän olla kiltisti tästä lähin ja kuunnella sua!Muttaniin. Ihmiset on kyllä myös aikas siisti juttu. Vaikka tietysti ne on, koska ne on Jumalalta! Ja saan vaan niin olla kiitollinen miten paljon ihania ihmisiä mun ympärillä on. Ilman niitä elämä ois kurjaa.
Sain tänään myös maailman ihanimman postin. Ja lähetin sen saman viestin iskälle tekstiviestinä: "Jonakin päivänä löydän prinssini, mutta oma isäni on aina kuningas."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti