Glory.

En haluais kirjottaa tätä tekstiä, koska inhoan tasalukuja, varsinkin isoja, ja sata on iso. Mutta sittenpä se on alta pois ja taas helpottaa numeroiden suhteen. Haha. Ihanaa, että mun päänvaivat on tällä hetkellä tätä luokkaa. Elämä on tällä hetkellä todella nautittavaa.

Oon tässä pari päivää miettiny kunniaa: sitä mitä se on ja miten moneen asiaan se liittyy. Se on tosiaankin puhutteleva ja pysäyttävä asia. Niinkun esimerkiks se, mitä Jesaja 47:8 sanotaan: "Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle, enkä ylistystäni epäjumalille." Ei Jumala ois Jumala, ellei se olis ainoa Jumala. Tavallaan on tosi turvallista, kun tietää, että pyhä Jumala, joka on rakkaus, täynnä hyvyyttä ja armoa, ei jaa kunniaansa. Sitä voi luottaa siihen, että Jumala on muuttumaton, iankaikkisesti sama, että se ei vaan yhtäkkiä lakkaa olemasta jotain, mitä se on sanonut olevansa. Ja ylipäätään se, että Jumala on vaan ylivoimanen ykkönen: kaikessa, ei sen vaan tarvii jakaa kunniaansa. Jumala on niin ylivertanen, että on huvittavaa, että kukaan es yrittäis riistä sitä. 

Nauroin kippurassa, kun aloin lukea Samuelin ekaa kirjaa. Filistealaiset varasti liitonarkin ja vei sen omaan temppeliinsä epäjumalanpatsaan viereen. Seuraavana aamuna kun papit tai jotku meni sinne, se patsas oli kaadettuna ja kumartuneena liitonarkkia kohti ja taas seuraavana aamuna sama. Huvittava juttu, mutta samalla myös todella vakava. Että Jumala ei todellakaan jaa kunniaansa, ei edes leikillään. Pysähdyin varmaan ekaa kertaa koskaan miettimään sitä ja ymmärsin samalla myös jotain uutta Jumalan pyhyydestä. Vaikka pidän itsestäänselvyytenä, että Jumala on ainoa todellinen Jumala, niin onko Jeesus kuitenkaan ainoa Herra joka ikisellä mun elämän osa-alueella. Teoriassa ehkä joo, mutta käytännössä voi olla, että oonkin ns. asettanu liitonarkin jonkin epäjumalanpatsaan viereen, enkä antanu sille sitä paikkaa joka sille kuuluu. Enkä välttämättä puhu nyt mistään valtavan suurista ja merkittävistä asioista, mutta jos uskon Jumalaan, joka sanoo: "minä en anna kunniaani toiselle, enkä ylistystäni epäjumalille", niin eiköhän se koske kaikkia ja kaikkea. Joudun varmasti pohtimaan tätä lisää ja vielä pitkään, enkä varmaan koskaan tuu pääsemään loppuun, mutta jälleen kerran uus palanen lisättäväks mun "Jumala on..." -palapeliin. Taas saan oppia tuntemaan lisää Jumalaa.

Jumala asettaa myös oman kunniansa kautta riman aika korkealle myös meille. Raamattu sanoo, että me ollaan pyhiä ja vanhurskaita, kutsutaanpa meitä myös kuninkaalliseksi papistoksi, omaisuuskansaksi, Jumalan lapsiksi ja vaikka mitä.. Jeesuksen sovitustyön kautta me myös seistään ikään kuin samalla viivalla Jeesuksen kanssa Taivaallisen Isän edessä. Se kattoo meitä samalla rakkaudella ja hyväksynnällä, kun Jeesusta. Niinpä pysähdyin miettimään myös sitä puolustanko mä sitä kunniaa yhtä lailla, kun Jumala omaansa ja onko mulla edes halua siihen. Tai että puolustanko mä Jumalan kunniaa siltä osin, mitä se on itsestään mulle suonut. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, toisin sanoen siis Jumala antoi jotain itsestään meille: henkensä. Me ihmiset, niin uskovaiset kun uskomattomatkin heijastetaan Jumalaa, enemmän tai vähemmän. Mutta pidetäänkö me sitä aarretta ja lahjaa kunniassa, jonka Jumala on meille suonut, pidetäänkö me kunniassa elämää (joka on Jumalan läsnäoloa), toisiamme (joita Jumala on luonut meidät rakastamaan), luontoa (jota Jumala kutsu meidät viljelemään ja varjelemaan) tai edes itseämme ! Kärjistettynä vois ajatella, että jos en pidä kunniassa edellä mainittuja asioita, niin oon itse se joka jakaa Jumalan kunniaa. Kiitos Herralle, se ei oo mahollista, mutta totuus on, että jos noin on niin Jumala ei oo se, jolle kuuluu kaikkia kunnia mun elämässä.

Jos en ymmärtäis armoa ja tuntis Jumalaa rakastavana Isänä saattaisin ahistua ja pelätä, mutta nyt tää kaikki saa mut rakastumaan Jumalaan vaan enemmän. Haluan omalta osaltani pitää Jumalan nimen kunniassa kaikilta osin. Haluan pitää kunniassa itseni, koska oon mestariteos, erityinen ja ainutlaatuinen Jumalan kuva ja sitä kautta haluan oppia pitämään kunniassa myös muita, koska kaikki ihmiset on Jumalalle rakkaita, ihmeellisiä ja upeita luomuksia ihan yhtä lailla. Haluan pitää kunniassa elämän, koska se on lahja. Haluan pitää kunniassa luonnon, mikä osaa ihailtavasti antaa kunnian sille, jolle se kuuluu ja mikä on ihailtavan kuuliainen.

Se on tosi jees.

Elämänilo.

Eläminen ilosta.

Iloinen elämä. 

Aurinkoisia päiviä ja pilvettömiä taivaita,

tai sadetta ja epämiellyttäviä kastematoja.

Nauravia naamoja ja persoonallisia hampaita,

tai kyyneleitä ja lohdullisia kuiskauksia.

Yksilöllisiä kättelytervehdyksiä ja lämpimiä halauksia,

tai pään nyökkäyksiä ja silmissä vilahtavaa tunnistamista.

Oman näköisiä ja oloisia vaatteita,

tai bad hair -day ja suklaata.

Romanttisia auringonlaskuhetkiä ja haaveita,

tai nälkäväsynyt känkkäränkkä ja uni-ikävä.

Kauniita ja hiljaisia, hymyilyttäviä hetkiä Jumalan läsnäolossa, 

tai itkupotkuraivari ja toivoton kapinayritys, niinko psalmi 44.

Hulvattoman hauskoja ja sympaattisia kollaasikirjeitä ystävältä,

tai moimitenmenee tekstiviesti ja facebooktykkäys.

Rauhallinen kahvitteluaamu ja Raamatun viisauksia,

tai tulipalokiire ja pikainen siunaus päivälle.

Rakkaudella valmistettu yhteysateria ja tärkeitä ihmisiä,

tai ruisleipää ja maitoa, taas kerran.

Tapahtumarikas seikkailupäivä ja heräteostoksia,

tai harmaata arkea ja värien kaipuuta.

Inspiraatioiden siivittämiä hetkiä ja taideteoksia,

tai tyhjyydestä kumpuavia kysymyksiä ja haasteita.

Jotain sellasta kai on elämä.

Ja se on tosi jees.

Me kaikki ollaan tosi jees: tärkeitä ja parhaita just näin.

"Se on tosi jees jos sä haluut olla vapaa
ja mennä sekaisin
sä voit tehdä mitä huvittaa
ja mitä ikinä vaan haluutkin

Se on ihan jees ei sun päässä oo vikaa
jos et haluu olla samaa kuin muut
sä voit olla paljon parempi niitä
vaikkei kukaan muu sitä tajuu

Mutta koskaan sä et saa unohtaa,
että kun maailma on paha ja masentaa
sä saat pilvet pakenemaan"

 

Jeesus = elämä ja ilo tuntuu olevan aika keskeinen teema Raamatussa. Mikäs tässä fiilistellessä !

"...Sillä ilo Herrassa on meidän väkevyytemme" - Neh.8:10

"Iloitaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!" - Filip.4:4

"Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne, iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa." 

- 1.Aikak.16:10

"Ja he uhrasivat sinä päivänä suuria uhreja ja iloitsivat, sillä Jumala oli suuresti ilahuttanut heitä; myöskin vaimot ja lapset iloitsivat. Ja ilo kuului Jerusalemista kauas." 

- Neh.12:43

"Ja iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, ja riemuitkoot iankaikkisesti. Suojele heitä, että sinussa iloitsisivat ne, jotka rakastavat sinun nimeäsi."  - Ps.5:11 (5:12)

"Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti." - Ps.16:11

"Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla." - Ps.100:2

"Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä." - Ps.118:24

"Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä."  - Jes.12:3

"Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä". - Jes:29:19

"Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, Herra, Jumala Sebaot." - Jer.15:16

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee."  - Sef.3:17

"Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa." - Matt.5:12

"Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä." - Apt.2:28

"Olkaa aina iloiset."  - 1.Tess.5:16

So blessed.

Hahaaa. Kun tuossa muutama tunti aiemmin aloin kirjottaa tätä tekstiä otsikolla so blessed en es vielä tienny kuinka siunattu todella oon. Ja sitähän tää elämä vähän tuntuu olevan. Sitä kiittää Jumalaa armosta ja huolenpidosta, fiilistelee Jeesusta ja ihmisiä ja elämää niiden kanssa, nauttii kauneudesta ja rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan, mutta sit taas seuraavassa hetkessä ymmärtää, ettei edellisessä hetkessä ollu vielä hajuakaan siitä kuinka suuri Jumalan armo on; kuinka ihmeellisellä tavalla Jumala johdattaa ja pitää huolen; kuinka rikasta ja yltäkyllästä elämä Jeesuksessa on ja kuinka huikeita persoonia Jumala on luonu iloitsemaan tästä elämästä ja jakamaan sen toistensa kanssa; kuinka kauniin maailman Jumala on luonu ja kuinka kaikki tää hyvä on vaan lähtösin Jumalasta, joka on rakkaus.

Muutama päivä sitte olin varma, että kuolen tai sit vaan toivoin sitä. No en oikeasti, mutta välillä kyllä on tehny mieli repiä hiukset ja korvat ja silmät päästä, kun siitepöly on vaan vallannu koko maailman niin, ettei tunnu olevan tilaa hengittää. Oon itkeny ja ruikuttanu ja turhautunu ja niistäny ja taas itkeny... En vieläkään ymmärrä mikä järki tässä allergiassa on, mutta ainakin mun kärsivällisyys on taas kasvanu huimasti. Kesä kolkuttelee ovella ja sitä on joutunu vaan kököttämään neljän seinän sisällä. Mutta entä sitten. Jotain pysäytystä mun hulinaelämällehän mä just oon rukoillu ja nyt en es jaksa portaita nousta hengästymättä: se jos mikä on pysäytys. Sitä fiilistelee monia sellasia asioita joihin ei oo aiemmin jaksanu kiinnittää huomiota. Kun kyllähän sen kesän tuntee ja aistii ja huomaa vaikkei ulos pääsiskään. Eri tavalla vaan. Mutta kuitenkin. Kaduttaa etten oo käyttäny tätä kärsimysaikaa paremmin vaan oon tuhlannu ihan liikaa aikaa ja energiaa voivottelemiseen ja luovuttamiseen, kun oisin voinu vaan hissuksiin tyytyä osaani ja levätä Jumalan läsnäolossa. Onneks vielä ehdin ja onneks siihen ei tarvita allergiaa.

Tänään kyllä innostuin yöllisestä retkeilystä niin, että lähdin uhmaamaan siitepölytystä ulos ja  n a u t i n . Perhe, järvi, leppeä sää, fiilistelyt, ei itikoita: kesää parhaimmillaan. Kyllä allergiaa aina sietää jos vaan itikoilta saa rauhan, vaikka kai niilläkin joku funktio on tässä luomakunnassa. Niinkun kaikella. Mestari mikä mestari: meidän Luojamme. Asenne se kuitenkin tässä elämässä ratkasee eniten, ärsyttää sen toteaminen sit kuinka paljon tahansa. Jumalan tahto meitä kohtaan on kuitenkin aina hyvä, tuntu se meistä sitten miltä hyvänsä. Meillä on lupa pyytää, anoa, rukoilla, mutta parasta meille on kuitenkin aina loppuun todeta, että tapahtukoon Isä sun tahtos, ei mun. Ja kuinka siunattuja me ollaankaan, että saadaan todeta niin.

Miracle world.

Ihmeiden ihme tämä ihme maailma. Elämä on kaunis ja nautittava asia. 

 

On ihme, että taivaalta sataa vettä ja ukkostaa. 

On ihme, kun aamulla sateen jälkeen herää niin koko maailma on ihan vihreä. 

On ihme, että ilma voi olla niin raikasta ja kesältä tuoksuvaa. 

On ihme, että voi kastua sateessa läpimäräksi, mutta kuitenkaan ei tuu vilu. 

On ihme, että voi syödä suklaata sillan alla ja kuvitella itsensä maailman parhaimpaan mariannekismet-mainokseen. 

On ihme, kun sitä ymmärtää, että voi olla aina lapsi.

On ihme, että kaiken maailman urheilijamiehet saadaan luistelemaan pienen kumisen kiekon perässä ja vielä ihmeempi, että puoli maailmaa nauliutuu telkkarin ääreen, kun se on niin jännittävää. Ja onhan se. 

On ihme, että basilikaa voi kasvattaa jogurttipurkissa.

On ihme, että maailma on täynnä musiikkia joka ei koskaan lopu kesken.

On ihme, että samoilla sanoilla voi kertoa niin monta eri tarinaa.

On ihme, että maalaistytöstä voi tulla siistien tyyppien kaveri.

On ihme, että on tämä päivä, joka on uusi ja erilainen kuin kaikki muut.

On ihme, että zerokokiksessa on hiilihappoja vaikka se on ollu avattuna pöydällä vuorokauden. Tölkit on ihmeellisiä.

On ihme, että joku ruoho voi maistua lakritsalta.

On ihme, että Ruotsi ei päässy välieriin.

On ihme, että toisena päivänä on aurinkoista ja toisena päivänä sataa vettä.

On ihme, että tääkin päivä voi olla ikuisuuden alkua.

On ihme, että Jumala on maalannu tästä päivästä just tän näkösen.

On ihme, että mulla on silmät, joilla voi nähdä, korvat joilla kuulla, suu jolla maistaa ja nenä jolla haistaa: Jumalan luoman tämänpäiväisen maailman, joka on ihme.

On ihme, että on niin monta ihmettä, jota ihmetellä niin loputtomasti, että sitä luovuttaa jo alkuunsa.

Ihmettelen.

Maa on niin kaunis.

Maa on niin todella kaunis. Tänään heräsin liian myöhään loma-aamuksi, mutta kiiruhdin oikopäätä ulos vastaanottamaan kevätauringon säteitä sylikaupalla. Sanoisin että maa on ihmeellinen planeetta, mutta se kuulostais tyhmältä. Mutta on se sitä silti. Vielä voi hetken juoksuttaa mahlaa, vaikka onkin jo kesäkukkia tienvarsilla. Fasaaneilla on jotain tappeluita koko ajan ja ne huutaa toisilleen rumasti. Äiti kerto, että pupuilla ja oravillakin on jo kesäturkit. Vaikka Maskun sohva-asiamiehet meinas hetken aikaa hermostuttaa mut riekaleiksi niin nyt on taas sisällä suunnattoman suuri riemuilostus tästä ihanan kauniista päivästä. Kaunis se tosiaan on. Ja lämminkin. Mietin vaan millaiset täytyy Luojan käsien olla, että se voi luoda näin monenmoista kauneutta, pientä ja suurta. Ehkä siinä on jotain samaa kun jossain vanhassa puuseppäpapparaisessa, jolla on työn ahavoittamat, karheat ja isot kädet, mutta kun se saa puukon ja palan puuta käsiinsä, se voi luoda siitä jotain todella kaunista ja haurasta. Oon nähny sellasen papparaisen ja hämmästelin. Jumala ei varmaan oo papparainen, mutta kyllä senkin kädet varmaan on aika isot... Silti se vaan on luonu päiväperhosenkin. Se on taitava. Mestari.

Istuin aamulla tienpientareella ja kuuntelin pellon ääniä. On jännittävää miten paljon liikettä ja ääntä pikkuriikkiset eläimet ja örkkimörriäiset saakaan aikaan. Ne elää siellä ruohonjuuritasolla ihan omaa elämäänsä, jota me isot otukset ei koskaan päästä kurkistamaan. Mutta on kiehtovaa ajatella miten paljon enemmän elämää luonto kätkee sisälleen sen lisäks mitä me voidaan nähdä. Miten paljon salaisuuksia ja mestarillisia, nerokkaita yksityiskohtia. Kaikkea tosi kaunista ja jännittävää. Ja ennen kaikkea jännittävää. Vaikka se, että keväällä mahla nousee maasta ja tekee koivuihin lehtiä ja sitten syksyllä se taas imee kaikki ravinteet takaisin säilöön talvea varten ja sitten tulee syksy ja maailman kauneimman värisiä lehtiä. Ja että talvella kun koivun oksat on huurteisia tai niissä kimmeltää jääpisaroita sitä voi melkein luulla olevansa Narniassa tai muualla taikametsässä. Kesällä koivut on kyllä vähän inhottavia kun ne saa nenän ja silmät vuotamaan, mutta kai niissä sillonkin on kaikkea kaunista. Ainakin me pienenä aina syötiin koivunlehtiä. Ei ne erityisen hyviä ollu, mutta kuulemma terveellisiä. Tai sitten meitä vaan huijattiin.

Vaikka taivas on varmasti maailman siistein paikka niin ei mulla kyllä oo kiire täältäkään pois. On niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää, että ei sitä yhden elämän aikana varmastikaan ehdi saada kyllikseen. On meillä vaan ihmeellinen Jumala.

Here in my life.

Pyhä Henki. Siinä persoona, joka jaksaa hämmästyttää, kummastuttaa, riemastuttaa, innostaa, ilostuttaa ja kaikkea siltä väliltä. On uskomatonta, että Jeesus todella on lähettänyt meille Puolustajan, joka auttaa, vahvistaa ja lohduttaa: Pyhän Hengen, joka on Jumalan koko olemus sisäisesti meissä. Jumalan valtakunta, kaikki siihen liittyvä viisaus, pyhyys, majesteettisuus, kauneus, rakkaus, ilo, rauha ja kaikkea muuta ihmeellistä loputtomiin. Jumalan Henki, joka tekee meidät eläviksi, joka saa meidät elämään.

Pyhä Henki on äärettömän suuri osoitus Jumalan armosta ja rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Pyhän Hengen kautta Jumala opettaa ja kasvattaa jokaista meistä henkilökohtaisesti, on kaikkialla läsnä tasapuolisesti. Pyhä Henki on iso asia ymmärrettäväksi, mutta kuitenkin niin yksinkertainen ja todellinen, konkreettinen jokapäiväisessä elämässä. Jos Jeesus kutsuu meitä ystäviksi ja sanoo silti, että on parempi, että minä menen pois, jotta Pyhä Henki voi tulla teihin, täytyy Pyhän Hengen olla jotain vielä parempaa. Ja se onkin: lahja, Jeesuksen ystävyys jatkuvasti läsnä ja paikalla aina kun vain tarvitaan. Kun sitä vain ymmärtäisikin useammin tarvita Jeesusta pienimmissäkin elämän murheissa ja valinnoissa, sillä Pyhä Henki on olemassa vain ja juuri sitä varten ! Pyhän Hengen olemus on Puolustaja, Auttaja, Vahvistaja, Lohduttaja, Opettaja... Sen sanoo Raamattu.

Mitä muuta Pyhästä Hengestä? Ilman Pyhää Henkeä, ei ole Jumalan läsnäoloa maan päällä. Ilman Jumalan läsnäoloa ei ole mitään. Pyhä Henki meissä, Jumalan valtakunta maan päällä, se pistää miettimään omaa suhdetta Jumalaan ja sitä kuinka paljon enemmän sitä voiskaan viettää aikaa Jumalan läsnäolossa, opetellen sitä, kuinka jokainen elämän hetki voi kummuta täysin ja kokonaan, aidosti siitä yhdestä ja ainoasta todellisesta elämästä, joka on Jeesus Kristus, Pyhän Hengen kautta meidän sydämissä asuva persoona, jolla on kaikki kuninkuus ja herruus ja valta ja voima yli kaikkien valtojen ja voimien. Siitä perspektiivistä elämä näyttää varmasti vähän erilailla merkitykselliseltä. Ja siihen haluan uppoutua ja päästä syvälle. 

Kiitos Jeesus Pyhästä Hengestä !