Lucky.

I really am the happiest girl in the world. By every possible way, I am.

I do.

Voisin kirjoittaa täysin omaa blogia vaan niistä pienistä, päivittäisistä asioista, jotka saa mut rakastamaan mun perhettä aina vaan enemmän ja enemmän joka päivä. Niistä asioista, jotka tekee perheestä perheen, jotka tekee mun perheestä mun perheen. On miljoonia asioita ja yksityiskohtia, joita kukaan perheen ulkopuolinen ihminen ei voi nähdä. Niitä pieniä salaisuuksia ja ihmeellisyyksiä, jotka on tarkoitettu vain kaikkein rakkaimpien nähtäväksi. On aarre omistaa perhe, joka ymmärtää ilman sanoja ja rakastaa ehdoitta. Jokainen tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka antavat mahdollisuuden olla oma itsensä, olla vapaa. Se, että tuntee kuuluvansa johonkin, olevansa osa jotakin, on jotain mittaamattoman arvokasta. Että on ihmisiä, jotka "puhuvat samaa kieltä", nauravat samoille vitseille, nauttivat samoista asioista, mutta ovat kuitenkin aivan erilaisia. Se on todellista rikkautta!

Uskon, että Jumala loi perheet sen tähden, että me ymmärtäisimme kuinka arvokkaita olemme. Koska vain perheensä keskellä ihminen voi olla täysin aito, oma itsensä. Vain perheen jäsenet tuntevat hienoimmankin vivahteen luonteessa, persoonassa, käyttäytymisessä... Perheessä huomaa sen, kuinka ihmiset, jotka ovat niin samanlaisia (tai pikemminkin "saman henkisiä") voivatkaan olla niin erilaisia, totisesti ainutlaatuisia. Jos vain haluaa, sitä huomaa kuinka pienet asiat lopulta tekevät ihmisestä sen mitä hän on. Ja kuinka rakkaita nuo pienet asiat ja piirteet ovatkaan! Ne ovat silkkaa ihmeellisyyttä!

Perhe on oikea inside-juttujen vyyhti! Se on sattumuksia, muistoja ja juttuja toistensa perään. Perhe on jotain mun omaa, se on meidän juttu, jota ei kukaan muu voi ymmärtää. Se on jotain, minkä voit omistaa ikuisesti, ja mitä kukaan ei voi koskaan riistää. Perhe on jotain, mikä on syvällä sydämessä. Se on se, keitä me pohjimmiltaan ollaan.

Voisin jatkaa ikuisuuden... Mun sydämeen on talletettu miljoonia ja miljoonia pieniä asioita ihmisistä joita rakastan. Voisin kirjoittaa niistä miljoona kirjaa, kertoa tarinoita päiväkausia, mutta ei se ketään hyödyttäis. Koska ei kukaan vois ymmärtää. Ja sen takia kaikki onkin niin täydellistä. Saan pitää ne omana salaisuutenani, voimavaranani. Ja niin meistä jokainen voi. Oon kiitollinen Jumalalle siitä, mitä oon saanut. Ja mikä parasta... Meidän perhe vaan kasvaa kasvamistaan !!!

Mitä enemmän ymmärtää oman perheensä merkitystä ja vaikutusta ja sitä miten ihmeellisesti kaikki toimii, sitä ymmärtää paljon paremmin myös seurakuntaa, sitä todellista ja aitoa oikeaa, jonka pää on Jeesus. Se on jotain mieletöntä. En vois kuvitella mitään ihmeellisempää kun että mulla vois olla samanlainen perhe kun nyt, mutta miljonaa kertaa isompana! Että voisin vaan kaikkialla tuntea oloni yhtä hyväksytyks ja rakastetuks kun kotona. Että voisin olla valmis uhraamaan kaikkeni niiden ihmisten edestä, joita kutsun perheekseni. Että seurakunnassakin rakkaus vois olla todellista rakkautta, eikä vaan sanoja Raamatusta tai muuten vaan. Liian usein pidän vaan silmäni kiinni, koska en halua ymmärtää, koska en halua muuttua. Mutta mun sydän haluaa olla osa sitä perhettä, jonka Jeesus haluaa kerran viedä Isän eteen ja olla ylpeä siitä. Mun sydän haluaa olla rakentamassa sitä perhettä. Varmaan siks, että Pyhä Henki on mun sisällä. En aina haluais totella sydämen ääntä, mutta mun täytyy, koska rakastan. Ja jos totta puhutaan. Ei mulla oo mitään sitä vastaan.

A good day.

Tykkään ajaa autoa paljasvarpasillaan. Tykkään tulla pitkän päivän jälkeen kotiin, jossa joku odottaa verannalla ja saan heti halauksia. En tykkää shoppailusta, mutta pikkusiskon kanssa se on kivaa. Tykkään hakea äitiyspakkauksia postista vaikka mulla ei oo vauvamahaa. Tykkään siitä kun taivas näyttää mereltä. Tykkään myös niistä pyhistä hetkistä, jotka syntyy ihan arvaamatta. Kun yht'äkkiä vaan tuntee, että Jumala on ihan siinä lähellä ja on turvallista. Tykkään iloisista ja hymyilevistä vastaantulijoista ja hajamielisistä asiakaspalvelijoista. Tykkään onnistumisesta ja siitä kun syntyy joukkuehenki. Tykkään juoda limsaa ja syödä kaikkea pientä puoliksi. Niin ja varastaa naapuripöydästä jaffaa jota ei kukaan muuten jois. Tykkään olla sen verran avuton, että joudun toisinaan soittamaan iskälle kun tarviin apua. Tykkään puhua eläimistä vaikka monesti alankin itkeä. Tykkään leipomisesta ja kutomisesta vaikka se kaikki onkin vähän mummojen puuhaa. Tykkään olla sisko ja täti ja tytär ja ystävä. Ja oikeastaan, ainakin tänään, tykkään olla Jasmin. Tänään oli hyvä päivä. Todella.

I could sing of Your love forever.

That's all my heart wants to say.

Tänään töissä kuuntelin musiikkia ja lauloin Jumalan rakkaudesta. Siinä hetkessä tuli olo, että jos jotain maailmassa voisin tehdä ikuisesti niin laulaa Jumalan rakkaudesta. Ja niin varmaan taivaassa teenkin (taas yks syy lisää haluta sinne). Tai ehkä taivaassa ei enää lauleta, vaan kuunnellaan kun Jumala laulaa. Se on varmasti kauneinta laulua maailmassa. Tuntuu hassulta, että sitten taivaassa pystyn vaan kestämään Jumalan ääntä, kun jo tässäkin maailmassa on niin paljon kauniita ja ihania asioita joita en pysty kestämään ja jotka ei mahdu mun sisälle. Ehkä taivaassa on vaan niin paljon Jumalan rakkautta, että se tekee meidän sydämistä vahvempia, en tiedä. Joka tapauksessa taivas on varmasti jotain ihmeellistä, onhan se sentään Jumalan koti. Hmy, hassua ajatella niin. Muutan vaan Jumalan luo asumaan sitten kun kuolen.

Palaanpa vielä äskeiseen ajatukseen. Toivon todella, että Jumala on miettiny kaiken loppuun asti hyvin. Koska ois se nyt kurjaa jos vaan hajoaisin tuhanneks kappaleeks heti kun pääsen taivaaseen. Tuhanneks kappaleeks siks, että kaikki se mitä Jumala on, vaan täyttäis mut niin kokonaan ja haluaisin kaikelle sille vaan antautua sataprosenttisesti niin jollain tapaahan mun sitten varmaan täytyy hajota, koska en pysty olemaan täynnä kaikkea. Mun sydämessä on varmaan vaan pieni murunen Jumalaa, kun pystyn kerta hengittämään ja olemaan ja elämään. Mutta niin tosiaan. Mähän oon kuollu sitten jo kun pääsen taivaaseen. Eli en voi enää tehdä sitä uudestaan, joten ehkä vaan sit oon ja pystyn kestämään sen kaiken ihanuuden !

Tänään oli hassujen ajatusten päivä, mutta vaikka en tiedä mitä elämälläni aion tehdä niin ainakin tiedän että tuun ikuisesti, mikä tarkottaa IKUISESTI, laulamaan Jumalan rakkaudesta. Ja se on parhautta!

http://www.youtube.com/watch?v=UWndDW_271g&feature=related

P.S. IKUISESTI TARKOTTAA IKUISESTI !

Mikä boogie.

Eilen olisin voinut vaan itkeä ja kuolla. Olin niin väsyny ja aattelin että voisin nukkua koko loppuelämäni. Kun hetken aikaa makasin kotisohvalla pää iskän sylissä niin toivoin että aika pysähtyis ja mua ahdisti ajatus että täytyis nousta. Purin huulta etten ois itkeny. Äiti ja iskä oli maailman rakkaimpia. Olisin niin kovasti halunnu olla pieni ja heikko lapsi ja luovuttaa aikuisena elämisen suhteen, mutta onneks mulla on sisua ja sain itseni väkisin lähtemään. Kotimatka (= matka Jyväskylään) oli alakuloinen, mutta onneks on ystäviä joiden kanssa puhuminen keventää mieltä ja jaksoin vielä tehdä työtkin kunnialla. Olin ehkä väsyneempi kun ikinä ja oma koti ja sänky olikin sillä hetkellä taivaallisinta maailmassa.

Rakastan heittäytyä ja antaa kaikkeni, vaikka sitten jälkeenpäin mut valtaa aina hirveä tyhjyyden tunne ja monesti myös pohjattomalta tuntuva väsymys. Onneks se kuitenkin menee yössä ohi. Unella on parantava vaikutus. Rakastan rakastamista. Olin leirillä, jossa oli paljon lapsia joita ei rakasteta tarpeeks. Ne kaipas syliä ja hellyyttä ja hyväksyntää ja oli ihanaa saada olla välittämässä sitä kaikkea niille. Ne rakkaat oli todellakin Iloinen armeija ! Ymmärsin jotain siitä miks Raamatussa sanotaan että "Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta". Siellä sanotaan niin , koska niin se on. Lapset on aitoja ja vilpittömiä, ne ei kanna kaunaa ja hyväksyy toisensa sellasina kun on. Ne osaa rakastaa ja osoittaa rakkautta. Ne ei pelkää näyttää tunteitaan, eikä pelkää olla heikkoja. Lapset iloitsee koko sydämellään! Lapset uskoo ja luottaa epäilemättä. Lapsilla on herkkä omatunto ja kaikesta villiydestä ja riehumisesta huolimatta ne ei koskaan haluais kenellekään mitään pahaa. Jos Jumalan armeija ois täynnä lasten kaltaisia aikuisia niin voi mahtavuutta. Elämä olis paljon hurjempaa kun mitä meidän vesisota.

Haluan olla lapsi, ainakin sydämeltäni. Haluan omistaa puhtaan omantunnon, joka saa mut toimimaan oikein joka tilanteessa. Haluan heittäytyä mukaan Jumalan suunnitelmaan ilman pelkoa ja epäröintiä. Jumala rakastaa mua aivan valtavasti. Ja haluan aina olla lapsen tavoin riippuvainen siitä että mulle jatkuvasti muistutetaan kuinka ihana ja kaunis ja arvokas oon, että Jumala muistuttaa. Että Jumala pitää mua jatkuvasti lähellä ja rakastaa, jotta mä voin rakastaa ja pitää ihmisiä mua lähellä, ja sitä kautta viedä niitä myös lähelle Jumalaa. Häkellyn aina vaan siitä kuinka viisaita asioita Raamatussa on, kuinka viisas Jumala on. Kaikki on niin nerokkaasti, mutta kuitenkin yksinkertaisesti suunniteltu.

Joka tapauksessa kaiken sen eilisen ja sitä edeltäneen jälkeen tänään heräsin hymyillen, tosin vasta kun päivä oli jo pitkällä. Olisin voinut taas vaikka siltä seisomalta juosta maapallon ympäri, mutta päätin kuitenkin ennemmin lähteä rokkaamaan veljenpojan kanssa. Se se vasta olikin tosi rokkaamista. Kertakaikkiaan, sanois iskä. Rakastan mun veljeä ja sen vaimoa ja poikaa. Oon kiitollinen niistä! Maksoin tänään myös elämäni ensimmäisen vuokran, ja sepä vasta olikin jännittävää! Tuntu hyvältä kun ei tarvinnut tuhlata äitin ja iskän rahoja mun elämiseen. Uskon että Jumala auttaa mua vastedeskin tällä raskaalla aikuistumisen tiellä, joka mun mielestä on tylsä, mutta josta yritän parhaani mukaan tehdä hulvattoman. Lattioita luututessa kiitinkin Jumalaa myös siitä että saan tehdä töitä, mutta Jumala päättikin koetella mun huumorintajua ja lukita mut porttien sisään. Ehkä se oli vihje, että voisin useamminkin juosta töihin ja sieltä pois, tai ylipäätään harrastaa liikuntaa. Hämmennys kesti viis sekuntia, epätoivo kolme ja ärsytys yhden. Hetken olin lamaantunut, mutta kotona jo nauroin. Ja edelleenkin oon tyytyväinen. Vaikkakin surullinen, koska iskän auto joutuu yksin nukkumaan vieraalla pihalla. Mutta ehkä se pärjää.

KIITOS JUMALA ELÄMÄSTÄ JOTA SAAN ELÄÄ !!!