Joku sanoo että meidän pieni maapallomme on vain täynnä sattumia. On sattumaa, että elämä vain kulkee radallaan päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen. On sattumaa, että ihmiset syntyvät, elävät ja kuolevat. On sattumaa, että maa kiertää aurinkoa ja kuu maata ja että vuodenajat vaihtuvat ja luonto osaa reagoida niihin. Sattumaako sekin, että jokainen meistä on ilmestynyt tähän maailmaan hetkeksi ilman minkäänlaista tarkoitusta. Ilman että yhtään millään missään olisi mitään sen suurempaa merkitystä..Ehkäpä niin, mutta kuinka paljon hienompaa olisikaan jos kaikki olemassa oleva olisikin suunniteltua. Että jokainen ihminen olisi suunniteltu erikseen jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. Valmistettu huolella ja rakkaudella ja asetettu omalle paikalleen kauniisti ja tarkkaan luotuun maailmaan, muiden upeiden luomusten keskelle. Että kaikella olisikin joku merkitys. Että eläisitkin elämääsi sen tähden, että joku tahtoo sinun elävän sitä.
Ja mikä hassuinta, elämällä todella on paljonkin merkitystä. Eipä tässä maailmassa juuri muuta olekaan kuin merkitystä. Osa tahtoo elämäänsä sen merkityksen, osa ei, ja osa etsii sitä merkityksettömyydestä. Koska elämän merkitys saa kaiken ympärillä tuntumaan merkitykselliseltä. Mikä vaikea lause! Mutta ihminen jonka elämällä on tarkoitus, oppii ymmärtämään ympäristönsä, tekojensa ja kaiken merkityksen. Että on Jumala joka loi koko maailmankaikkeuden aivan tarkoituksella, että jokaisen ihmisenkin elämällä on tarkoitus ja päämäärä.
Sen ymmärtäminen on kuin sokea ja tunnoton saisi yhtäkkiä takaisin näkönsä ja tuntonsa. Kaikella ympärillä olevalla onkin väri ja muoto. Maailma näyttäytyy kauniimpana ja moniulotteisempana, mielenkiintoisempana, ei enää puutteellisena ja harmaana. Ja se kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä, kun ihminen vain vastaanottaa merkityksen elämäänsä. Vastaanottaa Jeesuksen, johon kaiken merkitys kätkeytyy. Ottaa kurssin kohti Jumalaa, kohti taivasta ja vastatuulessakin luovii kohti kotia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti