Juuret.

Kun tuulee on tärkeää pitää jalat maassa. Ja kun maa on jäässä on tärkeää olla joku josta pitää kiinni kun meinaa kaatua. Puidenkin on parempi juurtua maahan ennen talven tuloa. Jään läpi puskeminen on turhan hankalaa. On parempi että juuret on syvällä ennen kuin lumi sataa maahan ja pakkaset paukkuu.

On niin helppoa vain kulkea Jumalan askelissa ja luistella jäällä käsi Jumalan kädessä, mutta on vaikeaa juurtua Jumalaan. Jumalaan juurtuneina me kuljetaan Jumalan askelia ei askelissa ja murretaan jäät eikä vain tyydytä luistelemaan pinnalla! Se vaatii työtä, se vaatii aikaa ja se vaatii uhrauksia. Koska suuret puutkin kasvaa siemenestä. Ja puidenkin elämä on kätketty sen juuriin. Mitä meidän usko on jos se rajoittuu vaan kaikkeen ulkoiseen? Se on pinnallista, uskoa jonka voi kaataa yhtä helposti kuin juurettoman puun. Koska mitä väliä on sillä että puu on kaunis tai komea, jos heti ensimmäinen tuulenpuuska kaataa sen. Mitä syvemmällä meidän juuret on Jumalassa sitä horjumattomampia me ollaan, sitä suurempia tuulia me ollaan valmiita kestämään. Ja ennen kaikkea sitä enemmän me tunnetaan Jumalaa. Mitä suuremmiks me kasvetaan ja mitä syvemmälle meidän juuret yltää, sitä enemmän me saadaan juoda Jumalasta!

Meidän tulee antaa Jumalalle lupa kasvattaa meitä. Karsia meistä kuolleita oksia, että elävät saa tilaa kasvaa. Siitäkin huolimatta että se monesti sattuu. Jumala kuitenkin tietää milloin tulee kastella ja ravita, milloin kasvattaa sitkeyttä ja kärsivällisyyttä kuivuudella. Jumalan puut kasvaa suuremmiksi ja vahvemmiksi kuin kenenkään toisen. Jumala on viisas ja hellävarainen puutarhuri. Se ei oo luonut meitä vain olemaan kauniita ja ainutlaatuisia, vaan on tarkoittanut meille jotain paljon syvempää. Yhteyden itseensä. Pääsyn lähteelle josta kaikki elämä kumpuaa. Se on se lähde josta rakkaus virtaa. Mutta se lähde on syvällä ja sinne syvälle mun juuret janoaa päästä, koska siellä syvällä on kaikista makeimmat ja puhtaimmat vedet.

p.s. oon tykästynyt noihin kaiken maailman käsikuviin :)