Parasta aikaa.

On aikoja joista voidaan sanoa, että ne olivat elämän parasta aikaa. Mutta mitä sanotaan elämästä jota eletään parasta aikaa? Tänään muistellaan menneitä ja haaveillaan tulevia, joka päivä. Vaikka menneitä ei voi muuttaa eikä elää uudestaan, ja huomisestakaan ei koskaan voi olla varma. Muistot on tehnyt meistä sen mitä me ollaan tässä hetkessä ja haaveet määrittää sen mitä meistä tulee ja minne me vielä mennään. Mutta tänään me eletään. Tai ainakin meidän tulis elää. Ei pitää kiinni jostain mitä ei enää ole tai yrittää tarttua kiinni johonkin joka on vielä kaukana edessä, kun tässäkin hetkessä on syytä olla onnellinen. Että tässä hetkessä on ainakin kolme varmaa asiaa: Jumala on rakastanut sua, se rakastaa sua nyt ja tulee rakastamaan sua aina.

On vain niin vaikeaa olla ihminen joka tuntee, joka muistaa ja joka tarvitsee ihmisiä ympärilleen. On vaikeaa oppia vain olemaan kiitollinen siitä mikä menneessä on tuonut tähän hetkeen. Ihmisistä, onnen hetkistä, itkuista, menetyksistä, pettymyksistä, kasvukivuista.. On vaikeaa pitää ne lähellä ilman että takertuu, on vaikea tallettaa ne sydämeen ilman, että jää niihin kiinni.

Sanotaan että elämä jatkuu, ja niinhän se taitaa tehdä. Oli kyse sitten ilosta tai surusta. Elämä jatkuu ja huomenna on uusi päivä. Taas uusi mahdollisuus aloittaa alusta. Loppuunkulutettu ajatus, mutta ehkä se toimii jos tarttuu siihen. Ehkä tää kaikki on eilistä huomenna. Huomenna tää päivä on menneisyyttä, tänään huominen on tulevaisuutta. Ja jossain kohden yötä ne vaihtaa paikkaa.

Sitä on elämä. Pidä siitä kiinni tai jumita.
"Jeesus on tie, totuus ja ELÄMÄ."
Mieti sitä.