Eilinen päivä oli jännä. Meillä mopattiin kattoja kun savu ei mennytkään piippuun, laulettiin kansanlauluja, katottiin piirrettyjä ja vietettiin iltaa maailman parhaimman Jumalan kanssa. Vaikka se päivä olikin vaan hepulointia ja ärsyyntymistä sopivassa suhteessa ilta oli täynnä rauhaa ja rakkautta. Oli taas kerran vaan niin hyvä olla Jumalan läsnäolossa ja hoidossa, ei ollut kiire pois. Tuntu että Jumala ei vaan ollut meidän kanssa vaan se oli meissä ja kaikkialla. Että Jumala vaan yksinkertasesti oli läsnä.Siinä hetkessä kaikki tuntu vaan jotenkin niin selkeältä ja se raamatunpaikkakin jossa puhutaan tahtomisesta ja tekemisestä paljon todellisemmalta kun ennen. Taivas oli auki ja tuntu niin luontevalta vaan uskoa siihen, että Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, koska mitään siinä välissä ei siinä hetkessä ollut erottamassa mua Jumalasta. Sitä tajus kuinka sen pitäis olla aina niin. Että tulis vaan pysyä lähellä Jumalaa ja sen jälkeen ei tarttis sitten kun elää ja antaa elämän mennä painollaan, sillä painolla jota Jumalan käsi ohjaa. Että oma tahto ja ajatukset ois yhtä Jumalan kanssa. Se tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, mutta se on Jumalan tahto meitä kohtaan, että me oltais yhtä sen kanssa niinko Jeesus oli.
Yökävelyt ja pimeäjännitys tekee keskusteluille ja ihmisille ihmeitä. Yö on niin vapaata ja vapauttavaa aikaa. Turha on nukahtaa pää täynnä asioita kun ne voi heittää yötuuleen tai haudata lumihankeen. Talvisin sammakot nukkuu, mutta hattivatit juoksentelee silti pitkin pihoja. Onneks unissa kaikki on mahdollista! ( ja disneyn piirretyissä <3 )
"Niin etten enää elä minä,
vaan Sinä minussa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti