Mahakipuisesta saamattomuuspäivästä voi siitäkin kuoriutua yhtä sun toista. Oivalluksia elämästä ja villasukista. Ja jostain touhupuuskasta saattaa rappukäytävään myös ilmestyä vastaleivotun sämpylän tuoksu ja pakkaseen epäsymmetrinen pussi jos toinenkin.Jumala on viime vuosien aikana opettanut yhtä sun toista ylpeydestä ja kunnianhimosta, ja niiden kautta ennen kaikkea nöyryydestä. Tärkeintä ei oo se mitä me tehään vaan se millä asenteella me ollaan Jumalan eessä ja mitkä on meidän motiivit. Joskus Jumala joutuu vaikean kautta kouluttamaan ja näyttämään sen mihin me omassa voimassa pystytään, eli toisin sanoen ei mihinkään. Mutta sitä kautta me päästään näkemään kaikki ne mahdollisuudet mitä meillä on Jumalassa! Tänään oikein sisäistin tuon ajatuksen villasukkaa kutoessani ja teellä istuessani.
On vaan ihan parasta leikata onnen viipaleita Jumalan elävästä leivästä :) Se jos mikä on herkkua! Ja on myös hauskaa asua ja jutella ittensä kanssa kahdestaan. Sitä oppii ymmärtämään elämäänsä paljon paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti