Kiitos Isälle.

Luonnon kauneus, järjestelmällisyys ja koko luomakunnan loogisuus on aivan jotain käsittämätöntä. Elämän kiertokulku ja sen synty niin tarkkaan suunniteltua. Ja elämä itsessään niin rikasta ja monimuotoista. Ei voi kuin ihailla ja kunnioittaa Kaikkivaltiasta Luojaa, joka on voinut ymmärtää niin paljon kauneudesta, että on viljellyt sitä niin runsaasti meidän ympärillemme. Ja joka on kaikessa viisaudessaan luonut kaiken, ja saanut kaiken luomansa toimimaan! Kaikkialla vallitsee järjestys ja sopusointu. Ihminen on ainoa joka yrittää teoillaan rikkoa kaiken kauneuden ja saa toiminnallaan aikaan epäjärjestystä ja sekasortoa. Jumala asetti koko luomakunnan meidän hallittavaksemme. Jumala luotti meihin, mutta emme kuitenkaan ole ymmärtäneet asemaamme ja Jumalan meille antaman tehtävän merkitystä.

Jumala loi myös meidät omaksi kuvakseen, mutta kuinka moni meistä todella on Jumalan kuva? Ei yksikään. Jumala loi meidät täydellisiksi, puhtaiksi ja kauniiksi luomakunnan hallitsijoiksi. Muovasi jokaisesta ainutlaatuisen ja persoonallisen. Loi ihmisen yhteyteensä, elämään rakkautensa vaikutuspiirissä. Mutta synti, erotti ihmisen Jumalasta. Mutta Jumala, joka loi taivaan avaruudetkin ja joka kykenee laskemaan pääsi hiuksetkin myös valmisti tien, jota kulkemalla ihminen voi jälleen päästä Jumalan yhteyteen, Hänen rakkautensa vaikutuspiiriin! Ja se tie on Jeesus. Sen sisäistäminen saa aikaan vain mieletöntä kiitollisuutta. Että minä vajavainen ja epätäydellinen ihminen voin istua kaikkitietävän, kaikkivaltiaan, täydellisen Isän sylissä ja tuntea hänen rakkautensa ja armonsa, ja päästä osalliseksi siitä viisaudesta, jolla planeetat on luotu kulkemaan radoillaan.





Ja Sä otat mut jälleen syliin,
naurat ilon mun sydämeen,
viet ristille haavat,
kauneutta sijaan antaen.