Elämässä on niin paljon kaikkea. Maailma on niin täynnä mahdollisuuksia, että suurimman osan aikaa sitä vaan pää pyörällä miettii mihin tarttuu ja yrittää laittaa unelmiaan ja suunnitelmiaan tärkeysjärjestykseen, vaikka oikeasti sitä haluaisi kokea ihan kaiken. Ja pian sitä huomaa, ettei ole tarttunut mihinkään ja elämä pyörii vaan paikallaan. Monesti kaikki aika vaan tuhrautuu suunnittelemiseen ja haaveilemiseen, ei kaiken sen toteuttamiseen. Sitä ottaa aina liian varman päälle. Vaikka oikeasti elämässähän ei oo mitään muuta kun Jumala, jolla oikeasti on jotain merkitystä. Kaikki muu tulee vaan sitten siinä sivussa.
Aina kun sen ajatuksen muistaa, elämä vaan kulkee eteenpäin ilman sen suurempia kriisejä ja epävarmuuden hetkiä. Koska Jumala vie elämää. Mutta ihmisenä sitä haluaa niin monia asioita, jotka on aivan toisarvoisessa asemassa. Sitä haluaa saavuttaa ja toteuttaa itseään, vaikka kaiken sen tulisi tapahtua Jumalassa. Liian usein sitä haluaa elämän tanssivan oman itsensä ehdoilla ja ympärillä, kun ei muista että parasta on tanssia Jumalan ympärillä. Jumalan kanssa ja antaa Isän viedä.
Ei koskaan pidä lakata unelmoimasta! Koska ilman unelmia meidän elämä jää vajaaks. Mutta meillä on lupa pyytää Jumalan unelmia meidän elämään. Niitä unelmia, jotka on hurjimpia kaikista, mutta Jumalan takia myös aina mahdollisia toteuttaa. Jumalan unelmat on enemmän kun meidän omat koskaan voi olla. Koska ittessämme me ei edes uskalleta unelmoida niitä asioita mitä Jumala haluaa meidän elämässä toteuttaa.
Meidän tehtävä vaan on antaa kaikkemme Jumalalle. Antaa Jumalan olla se meidän elämän kapellimestari, jonka tahto me ollaan valmiita toteuttamaan. Ja jonka käskystä me halutaan olla valmiita soimaan kauniisti parhaiden kykyjemme mukaan. Meidän tehtävä on antaa Jumalan rakkauden voittaa taistelu meidän elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti