perjantai 10. syyskuuta 2010

Kaikki tai ei mitään.

Voihan jännä elämä. Levottomia jalkoja ja tähtiä taivaalla. Ja aamuja kun ei noustessaan muista onko tulossa, lähdössä vai jäämässä vai pitäiskö vaan laittaa pää tyynyyn ja ottaa koko homma uusiks. Mutta on se päätös sit helppo tai vaikea niin jokainen sen kuitenkin joka aamu tekee. Joko sitä nousee tai sitten ei. Tänään onneksi päätin nousta ennen kuviteltua kukonlaulua kaupungissa ja istahtaa bussiin, koska päivä kotona on ehkä parasta mitä voi tietää. Kun istuu siinä liikekeskuksen pihassa ja pikkuipanat porhaltaa kouluun. Sitten kello lyö yhdeksän ja pankin ovien takaa löytyy äiti jota oli enemmän ikävä kun sitä muistikaan. Ja että koti olikin vielä koti, vaikkei enää koti ollutkaan. Ja että iskä olikin vielä rakkaampi kuin oli muistanutkaan. Silmiä hieroen sitä nyt vain odottaa että kello lyö kolme ja koulusta saapuu se rakkain ihminen maailmassa. Sitten voi nukahtaa hetkeksi hymy huulillaan ja levätä. On niitä paikkoja jotka pysyvät aina samana vaikka maailma ympärillä muuttuu. Niitä kutsutaan kodeiksi. Ne on koteja joissa Jumala pysyy vaikka kaikki muu muuttuu ja katoaa.

Se on kaikki tai ei mitään. Ja koti joka rakastaa Jumalaa, perhe joka rakastaa Jumalaa ja joka osaa perheestään, julistaa Jumalan kunniaa kaikella ja kaikessa. Koska keskinäisestä rakkaudestanne, teidät tunnetaan minun lapsikseni. Meidän tarvii vaan antaa kaikki ja sillon Jumala hoitaa loput. Ei meidän tarvii olla täydellisiä, koska me ei koskaan kyettäis siihen. Mutta meidän tulee olla rehellisiä ja puhtaita mieleltämme ja omaltatunnoltamme. Me ei saada jäädä jumiin katkeruuteen ja vihaan, eikä elää synnissä. Vaan meidän täytyy rakastaa. Koska ihminen joka ei rakasta muita ihmisiä ei voi rakastaa Jumalaa. Ja joka ei rakasta Jumalaa ei voi päästä taivasten valtakuntaan. Johanneksen ensimmäinen kirje sanoo sen selvääkin selvemmin. Luin sen yks päivä ainakin kolme kertaa läpi, koska oli vaan pakko aina varmistaa että se todellakin on niin iso juttu, ja ennenkaikkea niin selkeä ja yksinkertainen. Jopa lapsi ymmärtää sen.

Jumalan armo, rauha ja rakkaus. Vähintäänkin tarpeeks monta syytä uskoa. Jeesus on kuningas!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti