Tästä kaikesta.

En tiedä pitäiskö huolestua, kun huomaa toistavansa itseään ja käyttävänsä enää vain muutamia adjektiiveja kuten "ihmeellinen", "mieletön", "uskomaton"... Äidinkielen opettajan mukaan mun tulis pyrkiä ylläpitämään kielellistä monimuotoisuutta, mutta minkäs teet, kun sanat vaan loppuu kesken. Tai onhan niitä, mutta suurin osa on täysin hyödyttömiä.

Hämmentävä on kuitenkin se adjektiivi, joka nyt tuntuu sopivimmalta. Moni asia on tällä hetkellä hyvin hämmentävää. Hyvällä tavalla, mutta kuitenkin. On hämmentävää ja jännittävää uskaltaa löytää ja vapauttaa ja elää todeksi asioita, jotka tekevät musta just mut. Asioita, jotka on koko elämän pitäneet mut kasassa muodostamalla mun syvimmän olemuksen, muodostamalla minut, mutta jotka kuitenkin on aina ollu visusti piilossa, koska en koskaan oo uskaltanu edes uneksia, että ne asiat vois tehä musta enemmän sen ihmeellisen ja kauniin ja ainutlaatuisen minun, Jumalan kuvan. Aina oon ajatellu, että mun täytyy piilottaa ja kätkeä, tukahduttaakin ne asiat, jotta Jumalalla on tilaa loistaa mun kautta. Mikä valhe se onkaan ollu. Oon aiemminkin kyllä uskaltanu olla oma itseni kuitenkaan uskaltamatta haaveilla ja elää unelmia todeksi, elää todeksi niitä asioita, jotka Jumala on asettanu mun sydämeen. Aina luulin, että ne on asioita, joiden kanssa mun pitää olla tarkkana, etten ylpisty ja ala hakea ihmisiltä kiitosta ja omaa kunniaa, mutta ei. Ne on asioita, jotka Jumala haluaa vapauttaa ja herättää elämään, valloittamaan ! Asioita, joiden tarkoitus on saada koko maailma ihmettelemään kuinka suurenmoinen Jumala on.

Kuinka ihmeellisiä asioita Jumala onkaan luonut. Asioita, jotka Jumala tarkoin valitsi, kun se loi mut, että koko maailma vois ihmetellä sitä kuka mä oon: että mä oon Jumalan lapsi, prinsessa, vaikka se ottaakin välillä koville myöntää. Ei se oo ylpeyttä. Se on totuutta. Jumala loi ihmisen rakastaakseen, Jumala loi ihmisen rakkauden välikappaleeksi, Jumala loi ihmisen rakkautta varten. Ei mun pidä hävetä tai nöyristellä sen tähden, että Jumala on luonut jotain ihmeellistä ja ainutlaatuista. Ei kenenkään tarvii. Jokainen on uniikki ja uskomaton taideteos omana itsenään, jos antaa vain itselleen luvan siihen.

Ei Raamattu turhaan puhu siitä, miten Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Se asia vaan on niin ja aamen. Että Jumala loi mut ja sut ja jokaisen heijastamaan omaa täydellisyyttään ja uskomatonta lahjojen, taitojen, persoonallisuuden ym. vivahteiden kirjoa, joiden luomiseen vaan Jumalan mielikuvitus voi riittää. Että tää maailma vois nähä meidät yhdessä ja nähä Jumalan. Ja taas palataan salaisuuteen seurakunnasta, joka on suuri. Niin suuri etten ainakaan vielä pysty alkuunkaan käsittämään sitä. Mutta ei mun tarviikkaan. Saan olla vaan lapsi ja nauttia niistä asioista, jotka Jumala on mun sydämeen luonut. Nauttia, käyttää ja tuhlata, en piilottaa ja jemmata. Kuinka vapauttavaa, että mulla on lupa ja lähestulkoon velvollisuus nauttia siitä kuka oon ja mitä rakastan tehdä ! Opettelen vasta, mutta oon innoissani siitä, että oon ymmärtänyt tän. Vielä kaikki on edelleenkin lähinnä hämmentävää, mutta uskon, että kasvan koko ajan.

"Tästä kaikesta mä sinua voin ylistää, oot kaikki se riittää."