Ihme.

"Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin ? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin ? Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun, he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan. Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää. Yhtä minä pyydän Herralta, yhtä ainoaa minä toivon: että saisin asua Herran temppelissä kaikki elämäni päivät ! Saisin katsella Herran ihanuutta hänen pyhäkössään ja odottaa, että hän vastaa minulle. Kun vaara uhkaa, hän ottaa minut majaansa. Hän antaa minulle suojan teltassaan, nostaa minut turvaan kalliolle. Nyt minä kohotan pääni, en pelkää vihollisiani, vaikka he saartavat minut. Minä uhraan Herralle hänen pyhäkössään, uhraan ja huudan ilosta, minä laulan ja soitan ylistystä Herralle. Herra kuule, kun huudan sinua ! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni. Sydämeni muistaa sinun sanasi: "Etsikää minun kasvojani." Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi! Älä vihastu, ällä torju palvelijaasi, sinä olet aina ollut minun apuni. Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani ! Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen. Herra, opeta minulle tiesi, johdata jalkani oikealle polulle, päästä minut vihamiehistäni. Älä jätä minua heidän armoilleen ! He ovat julmia syyttäjiä, vääriä todistajia. Minä uskon, että saan yhä kokea Herran hyvyyttä elävien maassa. Luota Herraan ! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan!"
- Ps. 27

Edelleenkin jaksan ihmetellä sitä, kuinka mielettömiä asioita usko voi saada aikaan. Alan aina vaan syvemmin ja syvemmin ymmärtää sitä miks usko ylipäätäänkin on koko uskojutun ydinasia. Niin selkeätä kun sen pitäiskin olla niin se ei oo. On jotain niin ihmeellistä nähdä pieniä ja pienuudessaan suuria ihmeitä kaikkialla kaiken aikaa: Jumalan käden jälkiä, joille sinapinsiemen uskoa on valmistanut paikan ja mahdollisuuden toimia. Enkä todellakaan puhuis uskosta jonain vahvana ja järkähtämättömänä asiana ainakaan itseni kohdalla. Useimmiten kyse on epätoivoisesta sydämen huudosta Jumalan puoleen: "käytä mua", "ole mun kanssa", "opeta mua rakastamaan"... ja Jumala vastaa. Ja uskon määrästä (tai pikemminkin sen puutteesta) kertoo myös se, kuinka hämmästynyt sitä on, kun Jumala sitten vastaakin, toimii ja ihmeitä tapahtuu.

Psalmi 27 on mun uus, tai oikeastaan ensimmäinen, lempiraamatunkohta, jonka löytämällä löysin vasta eilen. En voi vielä kolmenkymmenenviidenkään lukukerran jälkeen uskoa todeks, että Raamatussa on luku joka kertoo musta. Daavid totisesti vaan vie sanat mun suusta. Viime aikoina oon tuntenut itteni niin valtavan pieneksi (valtavan pieni, hihi) ja mitättömäksi, avuttomaksi. Ja sen päälle kaikki Jumalan suuruus ja kaikkivaltius on tuntunut aivan liian suurelta vastuulta ja etuoikeudelta. Ihan kun olisin kadulla asuva rääsyinen orpotyttö, josta yhtäkkiä onkin tehty kuningatar, joka voi tehdä kaikenlaista hienoa ja merkittävää ja suurta. Ja sitten kaiken sen hämmennyksen keskellä vaan avaan Raamatun ja saan omalla suullani julistaa, että "vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää", koska Jumala ON aina ollut mun kanssa, ON aina auttanut mua ja tulee sen nytkin AINA tekemään. Voin olla kuinka haavoittuvainen tahansa, silti mikään maailman sota ei pysty muhun. Mikään maailman ulkopuolinenkaan sota ei pysty muhun. MIKÄÄN (huom. mikään) ei pysty muhun, kun Jumala on mun kanssa. Huikeeta.

Jumala on opettanut mua luottamaan siihen. Silti välillä vaan pelkään niin paljon, että meen rikki. Siitäkin huolimatta, että välillä taas luulen olevani niin vahva etten es tarvii Jumalaa. Olla täysin läpinäkyvä ja avoin ihmisten ja Jumalan edessä. Se vaatii sellasta rohkeutta, mitä ei ihmisestä itsestään vaan voi löytyä. Ainakaan musta ei. Mutta kaikissa niissä tilanteissa, joissa haluaisin vaan juosta karkuun ja sulkea sydämeni ja rakentaa muurit, joista ei kukaan pääse läpi, Jumala vaan avaa Sanansa (Ps.27 !!!) ja antaa rohkeuden vaan luottaa Jumalan huolenpitoon, rakkauteen ja suojelukseen. Ja mitä se onkaan huomata, että (edelleenkään) MIKÄÄN valta maailmassa ei pysty muhun, kun Jumala on mun puolella. Sille ei löydä sanoja.