Glory.

En haluais kirjottaa tätä tekstiä, koska inhoan tasalukuja, varsinkin isoja, ja sata on iso. Mutta sittenpä se on alta pois ja taas helpottaa numeroiden suhteen. Haha. Ihanaa, että mun päänvaivat on tällä hetkellä tätä luokkaa. Elämä on tällä hetkellä todella nautittavaa.

Oon tässä pari päivää miettiny kunniaa: sitä mitä se on ja miten moneen asiaan se liittyy. Se on tosiaankin puhutteleva ja pysäyttävä asia. Niinkun esimerkiks se, mitä Jesaja 47:8 sanotaan: "Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle, enkä ylistystäni epäjumalille." Ei Jumala ois Jumala, ellei se olis ainoa Jumala. Tavallaan on tosi turvallista, kun tietää, että pyhä Jumala, joka on rakkaus, täynnä hyvyyttä ja armoa, ei jaa kunniaansa. Sitä voi luottaa siihen, että Jumala on muuttumaton, iankaikkisesti sama, että se ei vaan yhtäkkiä lakkaa olemasta jotain, mitä se on sanonut olevansa. Ja ylipäätään se, että Jumala on vaan ylivoimanen ykkönen: kaikessa, ei sen vaan tarvii jakaa kunniaansa. Jumala on niin ylivertanen, että on huvittavaa, että kukaan es yrittäis riistä sitä. 

Nauroin kippurassa, kun aloin lukea Samuelin ekaa kirjaa. Filistealaiset varasti liitonarkin ja vei sen omaan temppeliinsä epäjumalanpatsaan viereen. Seuraavana aamuna kun papit tai jotku meni sinne, se patsas oli kaadettuna ja kumartuneena liitonarkkia kohti ja taas seuraavana aamuna sama. Huvittava juttu, mutta samalla myös todella vakava. Että Jumala ei todellakaan jaa kunniaansa, ei edes leikillään. Pysähdyin varmaan ekaa kertaa koskaan miettimään sitä ja ymmärsin samalla myös jotain uutta Jumalan pyhyydestä. Vaikka pidän itsestäänselvyytenä, että Jumala on ainoa todellinen Jumala, niin onko Jeesus kuitenkaan ainoa Herra joka ikisellä mun elämän osa-alueella. Teoriassa ehkä joo, mutta käytännössä voi olla, että oonkin ns. asettanu liitonarkin jonkin epäjumalanpatsaan viereen, enkä antanu sille sitä paikkaa joka sille kuuluu. Enkä välttämättä puhu nyt mistään valtavan suurista ja merkittävistä asioista, mutta jos uskon Jumalaan, joka sanoo: "minä en anna kunniaani toiselle, enkä ylistystäni epäjumalille", niin eiköhän se koske kaikkia ja kaikkea. Joudun varmasti pohtimaan tätä lisää ja vielä pitkään, enkä varmaan koskaan tuu pääsemään loppuun, mutta jälleen kerran uus palanen lisättäväks mun "Jumala on..." -palapeliin. Taas saan oppia tuntemaan lisää Jumalaa.

Jumala asettaa myös oman kunniansa kautta riman aika korkealle myös meille. Raamattu sanoo, että me ollaan pyhiä ja vanhurskaita, kutsutaanpa meitä myös kuninkaalliseksi papistoksi, omaisuuskansaksi, Jumalan lapsiksi ja vaikka mitä.. Jeesuksen sovitustyön kautta me myös seistään ikään kuin samalla viivalla Jeesuksen kanssa Taivaallisen Isän edessä. Se kattoo meitä samalla rakkaudella ja hyväksynnällä, kun Jeesusta. Niinpä pysähdyin miettimään myös sitä puolustanko mä sitä kunniaa yhtä lailla, kun Jumala omaansa ja onko mulla edes halua siihen. Tai että puolustanko mä Jumalan kunniaa siltä osin, mitä se on itsestään mulle suonut. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, toisin sanoen siis Jumala antoi jotain itsestään meille: henkensä. Me ihmiset, niin uskovaiset kun uskomattomatkin heijastetaan Jumalaa, enemmän tai vähemmän. Mutta pidetäänkö me sitä aarretta ja lahjaa kunniassa, jonka Jumala on meille suonut, pidetäänkö me kunniassa elämää (joka on Jumalan läsnäoloa), toisiamme (joita Jumala on luonut meidät rakastamaan), luontoa (jota Jumala kutsu meidät viljelemään ja varjelemaan) tai edes itseämme ! Kärjistettynä vois ajatella, että jos en pidä kunniassa edellä mainittuja asioita, niin oon itse se joka jakaa Jumalan kunniaa. Kiitos Herralle, se ei oo mahollista, mutta totuus on, että jos noin on niin Jumala ei oo se, jolle kuuluu kaikkia kunnia mun elämässä.

Jos en ymmärtäis armoa ja tuntis Jumalaa rakastavana Isänä saattaisin ahistua ja pelätä, mutta nyt tää kaikki saa mut rakastumaan Jumalaan vaan enemmän. Haluan omalta osaltani pitää Jumalan nimen kunniassa kaikilta osin. Haluan pitää kunniassa itseni, koska oon mestariteos, erityinen ja ainutlaatuinen Jumalan kuva ja sitä kautta haluan oppia pitämään kunniassa myös muita, koska kaikki ihmiset on Jumalalle rakkaita, ihmeellisiä ja upeita luomuksia ihan yhtä lailla. Haluan pitää kunniassa elämän, koska se on lahja. Haluan pitää kunniassa luonnon, mikä osaa ihailtavasti antaa kunnian sille, jolle se kuuluu ja mikä on ihailtavan kuuliainen.