Mun silmälasit on hukassa ja bussikortti on hukassa ja mun pyörä varastettiin, mutta entä sitten. Jumala ei oo hukassa vaan on uskollinen ja kaikkivoipa. Iloitsen siitä. Ja kiitän siitä syvästä rauhasta ja luottamuksesta, mitä Jumalan uskollisuus ja läsnäolo saa aikaan mun sydämessä. On turvallista ja lempeää, väliin huoletontakin, kun Jumalan hyvyys oikein kunnolla iskee tajuntaan. Suuret kysymykset on edelleenkin suuria kysymyksiä, mutta murhe niistä on pieni, kun saa siirtää kaikki huolet suoraan omista käsistä Jumalan käsiin. Jos oon ilonen mulla on lupa riemuita, jos oon surullinen mulla on lupa itkeä ja jos oon väsyny mulla on lupa levätä: musta pidetään huolta koko ajan.
Meneillään on suuria kuvioita. Suurempia kun mun kuviot. Sen kun sisäistää niin nää pienet-mutta-mulle-suuret kuviot pystyy ottamaan vähän iisimmin ja hengittämäänkin aina välistä. Levollisuus on ehkä se juttu mitä oon viime aikoina oppinu. Jumalalla ei oo kiire koskaan, miks mulla ois ? Ja sitäpaitsi kun Jumalalle kaikki on mahdollista niin mitä mä säntäilen ja panikoin. Hauskaa oppia omista ajatuksistaan. Tai Pyhän Hengen vaikuttamiahan ne ajatukset on eikä mun omia. Mutta kuitenkin. Kaikkivaltias Jumala on mun elämässä ja rakastaa mua niin paljon, että vaikka möhlin ja mokaan niin se aina auttaa mua kunnes sitten lopulta pääsen taivaaseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti