Palavien sydänten maa.

Viime päivien suurin ahaa-elämys on ehdottomasti ollut sen ymmärtäminen, että Jumalallakin on unelmia! Ja että meidät ihmiset on luotu varta vasten toteuttamaan niitä! Onko maailmassa mitään enemmän tavoittelemisen arvoista kun Jumalan unelmien toteuttaminen? Että meillä pienillä ihmisillä on mahdollisuus osoittaa rakkauttamme niin mielettömän hienolla tavalla. Jos ja kun meidän sydän lyö yhtä Jumalan sydämen kanssa, kun me hengitetään Jumalaa (elämää), me toteutetaan siinä samalla myös omia unelmiamme, koska Jumalan tahto on, ja rakkaus vaikuttaa sen, että Jumalan unelmista tulee myös meidän unelmia!

Yks niistä unelmista on terve ja elävä seurakunta. Efesolaiskirje 5:26-27, 32 puhuu seurakunnasta:
"..että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton." "Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa."
Samaisessa kirjeessä sanotaan, että "seurakunta on Jumalan ruumis, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää". Jeesus on tuon ruumiin pää, ylin (ja ainoa!) auktoriteetti, joka ohjaa jokaista osaa tuosta ruumiista, ja on yhteydessä jokaiseen niistä henkilökohtaisesti.

Maailma on täynnä toimivia esimerkkejä, vertauskuvia Jumalan unelmasta: Jumalan seurakunnasta. Samaiset esimerkit löytyvät myös raamatusta. Raamatussa puhutaan mm. juuri ruumiista, mutta myös viinipuusta. Molemmissa tapauksissa elämän, terveyden ja toimintakyvyn ylläpito on automaattista.

Terve jalka ei kyseenalaista käskyä lähteä kävelemään. Terve mahalaukku ei kyseenalaista käskyä ottaa ruokaa vastaan. Kaikki tämä on automaattista, itsestäänselvää! Ihmisruumiis myös pyrkii itse parantamaan itsensä. Valkosolut parantavat haavoja ja hermosolujen ja -ratojen tuhoutuessat toiset hermoverkot paikkaavat tuhoutuneiden toimintoja. Jokainen ruumiin osa on valjastettu vain yhtä tehtävää varten, toteuttamaan pään (aivojen) lähettämiä käskyjä parhaalla mahdollisella tavalla. Samoin tulisi olla seurakunnassa. Seurakunnan jokaisen osan tulisi tehdä kaikkensa seurakuntaruumiin terveyden ja toimintakyvyn eteen, jotta se kykenisi parhaalla mahdollisella tavalla toteuttamaan pään eli Jeesuksen tahtoa!

Viinipuussa jokainen oksa saa ravintonsa yhdestä ja samasta lähteestä. Jokaisella oksalla on yhdet ja samat juuret. Oksa ei voi valita miltä osalta juurta se haluaa ravintonsa, mutta mikä tärkeintä sitä ei edes kiinnosta! Sille on tärkeää vain olla yhteydessä juureen, pysyä yhteydessä siihen. Sille on tärkeää saada oma osansa ravinnosta, jotta se voi tuottaa parhaan mahdollisen hedelmän. Millään muulla ei ole sille väliä. Oksa on olemassa vain tuottaakseen hedelmää, elääkseen!

Ajatus seurakunnasta on kaikille tuttu, jokainen kyllä tietää mistä on kyse, mutta käytännön tasolla ei kuitenkaan tiedä. Jumala ei vaadi kuin nöyryyttä tunnustaa vajavaisuutemme, jotta HÄN voi täyttää meidät rakkaudellaan ja voimallaan. Että HÄN voi tehdä KAIKEN meidän puolestamme. Oikeastaan kaikki on tehty jo! Saamme vain kulkea "edeltävalmistetuissa teoissa". Se on Raamatun antama lupaus meille, ja Raamatun sana on totuus! Ei tarvitse tehdä mitään, on vain annettava Jumalalle lupa tehdä. Lupa kasvattaa meitä elämään valkeudessa, poistaa kaikki pimeys elämästämme. Lupa rakastaa meitä ja viedä meitä kohti kirkkautta!

Jumalan unelmoi saada osoittaa meille suuruutensa ja rakkautensa! Näyttää meille kaiken sen mitä Hän on!