Ihan kohta oon aikuinen ja saan ajaa autoa, äänestää vaaleissa ja matkustaa yksin minne vaan haluan ilman lupaa. Mun pitää myös alkaa ansaita rahaa, että voin maksaa laskuja. Enää en myöskään saa tehdä tyhmyyksiä tai joudun vankilaan. Mutta sitä puolta asiasta en ehkä halua vielä ajatella. Voisin toistaiseksi pysyä puolikkaana lapsena. Tai vaikka ihan lopullisestikin. Viime yönä kirjotin hassuja kirjeitä kotiin ja toivottavasti saan niillä jonkun hymyilemään, itseni ainakin sain. Tänään en nukkunut, mutta soitin pommiin ja myöhästyin taas. Koulussa myös piirsin Euroopanympärysmatkan ja söin elämäni ensimmäisen runebergin tortun. Se oli hyvää ja ihmiset historiantunnilla oli kateellisia. Nautin. Autokoulussa join liikaa kahvia ja törmäsin kivoihin ihmisiin kun kävin maistamassa mustikanmakuista italiansoodaa. Doppler-ilmiö on myös jännistä jännin juttu.
Rukouskokouksessa oli myös kivaa. Ymmärsin miten tärkeää on tuoda omat viisi leipää ja kaksi kalaa Jumalalle. Itsellä ne riittää korkeintaan muutamalle ihmiselle, mutta Jeesuksella ne riittää tuhansille. Varmaan kaikki hyvä on maailmassa luotu moninkertaistumaan. Tai ainakin rakkaus. Oli myös parasta saada tullessa vastaansa hymyjä ja halauksia, just sellasta pitäis perheessä ja kotona ollakin!
Mua harmittaa etten oo niin rohkea kuin haluaisin. Jää niin monta tärkeää juttua tekemättä, kun vaan jänistän tai jahkailen niin kauan että lopulta hetki menee tykkänään ohi. Mutta toivottavasti osaan ottaa opikseni ja jatkossa uskaltaa enemmän.
Kaikenkaikkiaan elämän pienet ihmeet tuntuu just nyt jotenkin hirveän suurilta. Kaunis on kaunista, hymyt on aitoja, ilmeet merkityksellisiä, musiikki on tunteita, tunteet taas rikkautta ja taivaskin tavallansa selkeä ja aurinkoinen, ainakin pilvien takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti