Taas on ollut monta päivää niin kesäfiilis talvimaisemissa että tuntuu ihan hupsulta. Kauniita päiviä ja elämän pieniä ihmeellisyyksiä. Uusia ihmisiä ja ajatuksia ja makuja ja hajuja Jumalan luomasta maailmasta. Hymytyytyväisyyttä yhteen sanaan kiteytettynä. Saattaa olla että D-vitamiinista ja raudasta on sittenkin jotain hyötyä, kun elämästä tuntuu yhtäkkiä saavan niin hurjan paljon irti. Vaikka onnellisuutta on kyllä myös tuntea kuuluvansa johonkin, että sydän tietää missä sen koti on. Että on ihmisiä joita ilman ei enää voisikaan elää, että on paikka jonka kaduista on tullut tuttuja ja jossa on erilaisia huoneita eri asioille, rakennuksia ja ovia joista voi löytää perille. Paljon värejä ja valoja. Elämää.Mun sydämessä on just niin paljon kiitollisuutta etten oikeen tiiä mitä tekisin sen kanssa. Ei mitään järisyttävää tai maata mullistavaa. Ihan vaan onnellisuutta ja tyytyväisyyttä siitä että oli eilinen, on tämä hetki ja tulee huominen ja että Jumala oli, on ja tulee olemaan mun kanssa. Onnellisuutta siitä että saan rakastaa ja luottaa johonkin iäti kestävään. Että saan elää omaa pienen ihmisen elämääni ja silti olla pienen pieni osa suuren Jumalan suurta ja mahtavaa suunnitelmaa. Olla kosketuksissa ikuisuuteen joka henkäyksellä ja askeleella. Olla vaan lapsi jolla ei oo riittävästi ymmärrystä edes oman itsensä ymmärtämiseen, mutta joka silti voi olla Jumalan käytössä.
Hymy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti