Tiedän että oon väsynyt ja käyn ylikierroksilla, mutta vielä enemmän tiedän, että tänään oon päässyt koskettamaan todellista rakkautta. Oon päässyt koskettamaan Jumalan sydäntä, tuntemaan Jumalan tunteita. On hurjan pelottavaa, mutta samalla kiehtovaa nähdä asioita ja ihmisiä Jumalan silmin. Sitä tajuaa sen, miten ilman Jumalaa on mahdotonta rakastaa ja tehdä hyvää. Se hätä ihmisten elämän ja vapauden puolesta on jotain niin suunnatonta, ettei sitä edes pysty yksin kestämään. Mutta onneks Jumala antaa voiman ja viisauden!
Tuntuu vaan aivan mahdottomalta miten Jumalan sydän pystyy kestämään sitä rakkauden määrää! Miten Jumalan psyyke kestää sen, että se haluaa kaikille vaan parasta ja hyvää. Että se on valmis ohjaamaan ihmisiä kovallakin kädellä vaan sen takia, että se rakastaa meitä niin paljon ja haluaa että me voitais olla täysin vapaita ja onnellisia! Että se vaan pyyteettömästi ja vastapalvelusta odottamatta oli valmis uhraamaan kaikista rakkaimman, oman poikansa meidän typerien, valittavien ja tyytymättömien ihmisten puolesta. Ja että se vielä kaiken lisäks teki sen! Ja kun sekään ei vielä riittänyt meille kovapäisille, niin Jumala vielä yhäkin jaksaa osoittaa rakkauttaan, viljelee sitä, tuhlaa sitä MEIHIN!
Alan ehkä pikkuhiljaa käsittämään sitä, miks Jumala on nimenomaan Jumala. Mitä tarkottaa se että Jumala on kaikkivaltias, että Jumala on rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, oikeus, totuus, hyvyys, lempeys, viisaus.. Mitä tarkottaa, että Jumala on kaikki!
:-----)
VastaaPoista