One way.

Kuinka kiitollinen oonkaan seurakunnasta juuri nyt ! Ihan melkein niin, että halkean. Siitä, että on ihmisiä joiden kanssa jakaa ajatuksia ja elämää, itkeä ja innostua, työskennellä ja pitää hauskaa: ihmisiä, joiden kanssa elää ! Ihmiset on kyllä ihan todella parasta mitä Jumala on luonu, siinäkin Jumala on ihan oikeassa, se todella on hyvä juttu. Oon saanu niin paljon tärkeää rohkasua viime aikoina, että tuntuu ihan kun uus elämä ois taas auennu. Jumala ei oo ainoastaan käyttäny ihmisiä välikappaleina vaan toiminu ihan omakätisesti. Oon kyllä saanu olla kirjaimellisesti Isän kämmenellä. Mutta kiitos siis ihmisille ja Jumalalle siitä, että on taas noussu uusia ajatuksia elämästä ja sen tarkotuksesta.

Viime viikkoina, ellen jopa kuukausina oon pohtinut ja mutustellut ja rukoillut ja mieleni sopukoissa jäsennellyt unelmaa, joka sinänsä ei ole mulle ollenkaan uusi, mutta tällä kertaa ehkä jollain tapaa konkreettisempi ja lähempänä kuin aiemmin. Mulla on suuren suuri unelma, jonka uskon saaneeni Jumalalta ja joka on myös Jumalan unelma, mutta joka vielä ainakin mun kohdalla hakee muotoaan. Se liittyy vahvasti Jeesuksen seurakuntaan, tietysti. Bass'n helenin Palavien sydänten maa kiteyttää sen aika täydelleen ( http://www.bassnhelen.com/mp3/unplugged_04.mp3 ). On tiettyjä yksityiskohtasia juttuja, ikään kun näky, josta Jumala on myös puhunu, mutta jonka toteuttaminen oikeasti vaatii täyden luottamuksen ja varmuuden. Mutta uskon, että kun etin Jumalaa niin sen varmuuden vielä löydän jos se vaan on Herran tahto, ja sit saan vaan antaa palaa. Toistaseks ei kuitenkaan siitä sen enempää. Lähinnä rukouksiin haluaisin jättää koko asian. Niin omiini, kun mahdollisesti niidenkin, jotka tätä lukee.

Nojooo. Perus jokaisen uskovaisen unelma tietysti, että kaikkien sydämet sais palaa Jumalalle, mut ehkä oon oikeammin alkanu löytää omaa paikkaani ja muurinaukkoani jotenkin selkeämmin kun aikasemmin. Tähän asti oon ehkä palvellu enemmänkin "vaan" paikallisseurakuntaa miettimättä sen kummemmin sitä, että totuus on, että me ollaan Jeesuksen seurakunta, kaikki eri seurakunnat yhdessä. Oon myös kokenu, että rukous on se juttu, mikä sen mahdollistaa. Yhteinen rukous erityisesti. Ihmissuhteiden hoitaminen ja ylläpitäminen rukouksen avulla. Taas kerran itsestäänselvyys: ilman rukousta ei tapahdu yhtään mitään. Mutta että ihan oikeasti ! Mun sydän on syttyny rukoilemaan, huutamaan Jumalan puoleen. Haluan kerran asua paikassa, jota kutsutaan palavien sydänten maaksi, Jumalalle palavien sydänten maaksi. Ja uskon, sen että Jumalan valtakunta on tässä ja nyt, sisäisesti minussa, meissä, jokaisessa joka uskoo. Mun ei tarvii siis odottaa taivaaseen saakka, ennen kuin voin nähdä unelmani toteutuneen.

Ja hienointa koko hommassa on se, että koko Jeesuksen seurakunta, pelastettujen joukko on kutsuttu elämään todeks samaa unelmaa, elämään siitä ja sille, eri tavoin. Ja että yksinkertaisuudessaan kyse on edelleenkin siitä, että Jeesus on tie, totuus ja elämä. Oli sitten kyse mistä seurakunnasta tahasta, mistä ihmisestä tahansa. Jeesus on tie, jota kaikki taivasta kohti kulkevat käy. Ja se tie, on samalla myös Jumalan suunnitelma, elämän tie.