Tänään kun aamulla heräsin jo seitsemän jälkeen, mietin että täydellisen päivän tuleekin alkaa täydellisellä (=aikaisella) aamulla. Sen ajatuksen jälkeen aamu olikin sitten kaikkea muuta. On niitä päiviä, kun pyörän vaihteet jäätyy niin, että vaan seiska toimii ja koska on liukasta niin isolla vaihteella pyörä vaan sutii ja sen takia koulumatka kestää tuhat vuotta kauemmin kun yleensä ja kun viimein oot perillä hiestä märkänä niin opettaja pitää sulle luennon ajoissa olemisesta. Tiedän että kaikki tietää nää aamut: turhauttaa jo heti alkuunsa ilman mitään syytä ja tekis mieli nukkua seuraavakin yö heti alta pois, kun ei tää päivä kuitenkaan lupaa mitään hyvää. Onneks kuitenkin olin niin virkeä, etten jaksanu jäädä vaan kotiin möllöttämään ja ehkä jaksoin myös hitusen uskoa siihen, että Herran päivä se on tämäkin.
Vaikeinta elämässä on olla minä ja elää minuna itsensä kanssa. Koskaan maailmassa ei tule vastaan toista niin hankalaa ja raivostuttavaa ja epätäydellistä ja ärsyttävää ja surkeaa ihmistä kun minä. Minussa on aina kaikki vinossa ja vikana ja suurimman osan aikaa vaan ahdistaa ajatuskin, että elämä on minun kanssa elämistä ja olemista ja kasvamista. Minä on ihmisen pahin vihollinen, siihen asti ainakin, kun ymmärtää että minähän olen minä ja että minun kanssa voi tehdä yhteistyötä. Sen kun ymmärtää ja kun Jumala auttaa ymmärtämään niin tuntuu, ettei voi kun hakata päätä seinään ja ihmetellä miten niin yksinkertaisesta asiasta, kuin että minä olen minä, onkaan osannut tehdä niin monimutkaisen. Jumala on totisesti armollinen. Vaikka onkin vaikeinta olla kaikista maailman ihmisistä juuri minä, niin ei käy kieltäminen etteikö se ois kuitenkin lopulta parasta. En mä ainakaan kenenkään muun minusta saisi niin paljon irti kuin itsestäni. Ja siks Jumala on luonutkin minusta juuri minut, eikä ketään muuta.
Oon kylläkin lukenu vaan yhteiskuntaoppia ja matikkaa mutta näköjään kevät herättää mussa myös pienen filosofin. Ihanaa, että kevät tulee ja alkaa vihertää, aurinko tuo iloa elämään ja voi syödä mehujäitä ja siristellä silmiä ja niistää siitepölyallergikkonenää. Parasta keväässä on, että se tietää kesää. Turhuusahdistushermostusaamulla alkanut päivä voi siis kuitenkin päättyä näin. Todistetusti. Kiitos Jeesus keväästä ja minusta ja muiden minuuksista !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti