Paljon kaunista sanomatta jää.

Viime päivinä oon ihan uudella tavalla käsittänyt sen miten paljon hyvyyttä jää tässä maailmassa käyttämättä, vaikka sitä pitäisi tuhlailla. Tavallaan se on suorastaan järkyttävää. Että on olemassa suunnattomat määrät rakkautta ja kauneutta ja hyvyyttä, jota kukaan ei vain koskaan viitsi käyttää. Niin kuin muka olis jotain tärkeämpää kun toisen ihmisen elämä, jonka yksikin sana tai teko voi pelastaa. Ei tarvii olla kyse Jumalasta eikä ikuisuudesta tai uskosta. Riittää että on kyse ihmisistä. Todellisista, ainutlaatuisista olennoista, joiden kesken oon niin paljon kateutta, vihaa, erimielisyyttä ja katkeruutta, kun kuitenkin jokaisella ihmisellä tulis olla oikeus aitoon rakkauteen ja aitoon iloon. Jokaisen ihmisen tulis saada tuntea itsensä tärkeäksi ja korvaamattomaksi. Hyväksytyksi. Mutta kun joskus törmää ihmiseen, joka selvästi tarvitsee apua, ihmiset vaan kiiruhtaa pois. Onko väliä mikä on lopputulos, jos joskus tarjoutuu edes mahdollisuus tehdää hyvää toiselle ihmiselle. Onko väliä mitä tapahtuu jos vie pullapussin naapurille, auttaa mummoa ostosten kanssa, tai äitiä rattaiden kanssa liukuportaissa, tai antaa istumapaikan bussissa, maksaa opiskelijatytön ostokset kun sen rahapussi jäikin kotiin tai hymyilee ihan vaan sen takia ettei oo mitään syytä olla hymyilemättäkään. Voi olla että vastaan tuleekin joku maailman kolhima ihminen, joka ei enää usko siihen, että maailmassa on mitään hyvää ja vaan suuttuu, mutta entä sitten. Yhtä hyvin on mahollista, että voi sen pienen teon tai sanan avulla muistuttaa sitä ihmistä hyvän olemassaolosta ja tuoda uuden merkityksen sen elämään. Ja olipa lopputulos sitten mikä tahansa niin parempi keskittyä silti tekemään hyvää, koska toinen toistemme rikkomiseen meidän ei tarvitse erityisemmin edes keskittyä. Maailmassa on jo niin paljon pahuutta ettei sen määrää kannata lisätä, jos voi tehdä jotain muutakin. Kun ajattelenkin niitä hetkiä ja tilanteita, jotka vaan oon sivuuttanut keskittyessäni johonkin "tärkeämpään", suutun itselleni, koska niitä on ihan liikaa. Jos vaan vois joka aamu herätä ja päättää vastustaa tätä pahan valtaa maailmassa hyvyydellä joka hetki, joka tilanteessa, jokaisella sanalla, jokaisella teolla, jokaisen ihmisen kohdalla. Nyt ainakin päätän. Ja päätän niin kauan, että lopulta opin.