Voisin kirjoittaa täysin omaa blogia vaan niistä pienistä, päivittäisistä asioista, jotka saa mut rakastamaan mun perhettä aina vaan enemmän ja enemmän joka päivä. Niistä asioista, jotka tekee perheestä perheen, jotka tekee mun perheestä mun perheen. On miljoonia asioita ja yksityiskohtia, joita kukaan perheen ulkopuolinen ihminen ei voi nähdä. Niitä pieniä salaisuuksia ja ihmeellisyyksiä, jotka on tarkoitettu vain kaikkein rakkaimpien nähtäväksi. On aarre omistaa perhe, joka ymmärtää ilman sanoja ja rakastaa ehdoitta. Jokainen tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka antavat mahdollisuuden olla oma itsensä, olla vapaa. Se, että tuntee kuuluvansa johonkin, olevansa osa jotakin, on jotain mittaamattoman arvokasta. Että on ihmisiä, jotka "puhuvat samaa kieltä", nauravat samoille vitseille, nauttivat samoista asioista, mutta ovat kuitenkin aivan erilaisia. Se on todellista rikkautta!
Uskon, että Jumala loi perheet sen tähden, että me ymmärtäisimme kuinka arvokkaita olemme. Koska vain perheensä keskellä ihminen voi olla täysin aito, oma itsensä. Vain perheen jäsenet tuntevat hienoimmankin vivahteen luonteessa, persoonassa, käyttäytymisessä... Perheessä huomaa sen, kuinka ihmiset, jotka ovat niin samanlaisia (tai pikemminkin "saman henkisiä") voivatkaan olla niin erilaisia, totisesti ainutlaatuisia. Jos vain haluaa, sitä huomaa kuinka pienet asiat lopulta tekevät ihmisestä sen mitä hän on. Ja kuinka rakkaita nuo pienet asiat ja piirteet ovatkaan! Ne ovat silkkaa ihmeellisyyttä!
Perhe on oikea inside-juttujen vyyhti! Se on sattumuksia, muistoja ja juttuja toistensa perään. Perhe on jotain mun omaa, se on meidän juttu, jota ei kukaan muu voi ymmärtää. Se on jotain, minkä voit omistaa ikuisesti, ja mitä kukaan ei voi koskaan riistää. Perhe on jotain, mikä on syvällä sydämessä. Se on se, keitä me pohjimmiltaan ollaan.
Voisin jatkaa ikuisuuden... Mun sydämeen on talletettu miljoonia ja miljoonia pieniä asioita ihmisistä joita rakastan. Voisin kirjoittaa niistä miljoona kirjaa, kertoa tarinoita päiväkausia, mutta ei se ketään hyödyttäis. Koska ei kukaan vois ymmärtää. Ja sen takia kaikki onkin niin täydellistä. Saan pitää ne omana salaisuutenani, voimavaranani. Ja niin meistä jokainen voi. Oon kiitollinen Jumalalle siitä, mitä oon saanut. Ja mikä parasta... Meidän perhe vaan kasvaa kasvamistaan !!!
Mitä enemmän ymmärtää oman perheensä merkitystä ja vaikutusta ja sitä miten ihmeellisesti kaikki toimii, sitä ymmärtää paljon paremmin myös seurakuntaa, sitä todellista ja aitoa oikeaa, jonka pää on Jeesus. Se on jotain mieletöntä. En vois kuvitella mitään ihmeellisempää kun että mulla vois olla samanlainen perhe kun nyt, mutta miljonaa kertaa isompana! Että voisin vaan kaikkialla tuntea oloni yhtä hyväksytyks ja rakastetuks kun kotona. Että voisin olla valmis uhraamaan kaikkeni niiden ihmisten edestä, joita kutsun perheekseni. Että seurakunnassakin rakkaus vois olla todellista rakkautta, eikä vaan sanoja Raamatusta tai muuten vaan. Liian usein pidän vaan silmäni kiinni, koska en halua ymmärtää, koska en halua muuttua. Mutta mun sydän haluaa olla osa sitä perhettä, jonka Jeesus haluaa kerran viedä Isän eteen ja olla ylpeä siitä. Mun sydän haluaa olla rakentamassa sitä perhettä. Varmaan siks, että Pyhä Henki on mun sisällä. En aina haluais totella sydämen ääntä, mutta mun täytyy, koska rakastan. Ja jos totta puhutaan. Ei mulla oo mitään sitä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti