Here by me.

Viime yö oli ehkä maailman kaunein, mutta olin liian väsynyt mennäkseni ulos joten tyydyin vain katselemaan huurteisia puita ja kuvittelemaan taivaan mun huoneen kattoon. Ei tarvita tähdelentoja toivomiseen, kun on Jumala joka kuulee ja tietää kaiken mistä haaveilen. Voin vaan valita tähden ja seurata sitä, koska tiedän jo mitä löydän tieni päästä. Saan nähdä Jeesuksen kasvoista kasvoihin, saan koskettaa sitä kättä, johon naulat mun tähden lyötiin ja joka on johdattanut mua kaikissa mun elämän vaiheissa. Sitä kättä joka on kantanut mua kun oon väsynyt, hoitanut mua kun oon ollut rikki, heristänyt sormeaan kun oon ollut tottelematon, rohkaissut mua kun oon ollut arka ja peloissani, mutta ennenkaikkea ollut aina läsnä, mua lähellä.

Eilen bussissa mietin, kuka on mun elämän tärkein henkilö. Kuka ihminen on vaikuttanut eniten mun elämään ja siihen mitä musta on tullut. Päädyin ihmiseen, jota en oo koskaan edes tavannut, mutta jonka merkitys mun elämään on silti ollut korvaamaton. Merkitys koko meidän perheen elämään. Ja itkin kun mietin niitä harvoja asioita, joita koko ihmisestä oon ikinä kuullut. Vaikka toisaalta oon todella onnellinen, että vielä jonain päivänä me saadaan vietää ikuisuus yhdessä.

Iskän puolen isovanhemmat kuoli samalla viikolla kun mä synnyin. Mummu kuoli päivää ennen, ja pappa kaks päivää mun syntymän jälkeen. Pienenä ikävöin niitä vaan sen takia, etten koskaan saanut oppia tuntemaan niitä. Kirjotin niille joka joulu kirjeen ja vein sen haudalle ja kerroin kuinka olisin halunnut oppia tuntemaan ne. Kuitenkin nyt vanhempana oon ymmärtänyt, että ei tärkeintä olis edes ollut niiden tunteminen, vaan se perintö jonka ne jätti. Papan elämä muuttu täysin kun se löys Jeesuksen. Jumala vaikutti sen muutoksen papassa ja käytti sitä oikeasti. Ilman sitä muutosta mä en todennäkösesti olis saanut sellasta isää kun mulla on, en niin läheistä suhdetta. Nykyään mun on niin helppo tulla Jumalan eteen, koska tiedän että Isä on se joka rakastaa ja pitää huolta, jonka luo voi aina tulla. En tiedä, mutta luulen että iskä on oppinut paljon papalta. Oppinut siitä viisaudesta ja periksiantamattomuudesta ja ennen kaikkea nöyryydestä Jumalan edessä. Oon saanut kasvaa siihen kiinni, koska se on ollut osa mun elämää aina. Uskon että se työ minkä Jumala sai papassa tehdä on murtanut jotain suurta henkivalloissa. Että sen muutoksen myötä Jumala on siunannut meidän perhettä erityisellä tavalla. Saan olla niin kiitollinen Jumalalle kaikesta siitä. Ja uskon, että Jumala jo sillon näki mitä se muutos saa aikaan.. Se näki paljon pidemmälle, kun mitä pappa näki. Ja se on nähnyt vielä paljon pidemmälle, mitä iskä tai minä, tai kukaan meidän perheestä voi käsittää.

On niin tärkeää pysyä Jumalassa, pitää kiinni siitä. Koska kyse ei oo vaan meistä. Mun kohdalla on kyse isoisästä ja isästä ja musta ja mun sisaruksista. Ja kohta kahden vuoden ajan on ollut kyse myös Benjaminista. On niin tärkeää, että se ketju ei katkea. Että siunaukset sais kulkeutua polvesta polveen. Ainakin itte haluan pitää kiinni siitä perinnöstä, jonka pappa on meille jättänyt, en vaan itteni takia vaan sen takia että Jumala näkee paljon pidemmälle kun mitä ihminen voi koskaan nähdä.

Ehkä tänäkin jouluna kirjotan kirjeen papalle ja mummulle.. Ja ihaninta että saan kirjoittaa osotteeks taivaan! On mahtavinta olla maailman parhaan Isän lapsi!