...että voin kirjottaa siitä, miten Jumala voi vaan yks kesä siunata ihmisiä niin huikealla lakkasadolla, ettei moista näe kuulemma kuin kerran tai pari ihmiselämässä: että lakkoja vaan on maa keltaisenaan, paljon enemmän kun mansikoita tai mustikoita. Vaan, koska Jumala voi.
Voin kirjottaa siitä, miten ihmeellinen asia on uusi elämä. Se, johon Jumala meitä kutsuu Jeesuksessa ja johon saadaan päivä päivältä kasvaa syvemmin kiinni. Ja se, mikä syntyy kun miehestä ja vaimosta tulee yksi. Siinä riittää ihmettelemistä ja oppimista ja kiittämistä jokaiselle päivälle.
Voin kirjottaa siitä, miten siunattua on omistaa perhe ja ystäviä joiden kanssa jakaa kokonainen elämä. Aviopuolisosta puhumattakaan ! Että on yksinäisyyden sijaan yhteys. Ja että siinäkin voi joka päivä päästä syvemmälle, löytää uusia ulottuvuuksia ja aarteita. Ja oppia rakkautta ja palvelemista.
Voin kirjottaa siitä, miten niin pienet asiat kuin postikortti, geokätkön löytäminen tai uusi viiden euron seteli voi ilahduttaa niin paljon, että tuntuu kuin kaikki elämän rikkaus olis siinä yhdessä pienessä onnen hetkessä. Kun ilo Herrassa on se mikä kantaa, eikä olosuhteet.
Voin kirjottaa siitä, miten suuri rauha voikaan vallata ihmisen, joka tahtoo luottaa Jumalaan koko elämällään. Kuinka hyvältä ja täydeltä elämä tuhansien kysymyksien ja epävarmuuksienkin keskellä voi tuntua. Kun kaikki mitä tarvitsee on tässä.
Voin kirjottaa siitä yltäkylläisestä elämästä, jota saan elää Jumalan kanssa, joka ylenpalttisesti tuhlailee rakkauttaan.
Eikä siinä vielä kaikki, mutta jotain kuitenkin.
Kiitän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti