Pakahdun ilosta ja onnesta ja oon silti tyyni. Harvinaista multa. Ehkä se on sitä yli ymmärryksen käyvää rauhaa josta oon saanu maistaa pienen murusen. Tänään ainakin olin rauhallinen kun kaupan portti luuli mua varkaaks ja jouduin kolkkoon kuulusteluhuoneeseen pelottavan suurikokoisen, mutta mukavan vartijan kanssa. Karhut yleensä paljastuu nalleiks. Niin se vaan on. Tulipa myös huomattua kuinka älytöntä on kantaa koko omaisuutta mukanaan paikasta toiseen. Vaikka eipä kovin moni muu varmaan kanna hälyttimiä reppunsa pohjalla. Muttano.. Jumalan rauha ei varmaan liity mitenkään mun vartijamagneettisuuteen, mutta on mulla erilainen rauha sisällä kun ennen joka tapauksessa. Semmonen onnellinen rauha joka kuplii vähän koko ajan eikä karkaa mihinkään tai mee ohi. Se on turvallisuutta ja tasapainoa. Kaikkea sitä mitä tarvin. Jumala pitää musta huolen. Sitä se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti