On niitä hassuja päiviä, kun elämä hymyilee minkä ehtii. Vaikka synkkä, tylsä ja iloton sade hakkaa ikkunaan voi sisällä silti olla iloa ja naurua. Ja sadekin voi olla kiva asia, ja onkin! Kaikki päivät on Jumalan lahjoja, mutta kivat päivät on kyllä vielä jotain yltiömaukasta. Päivät voi olla täydellisiä myös ilman aurinkoa! Jotenkin vaan haluan kiittää Jumalaa taas ihan kaikesta. KIITOS. Välillä oon kiukkunen ja mökötän, mutta kyllä mä oikeasti rakastan elämää ja sen antajaa. Voisin kirjottaa kaikenlaista, mutta en malta. Ehkä kirjotan sitten joskus kirjan, jonka nimeks tulee Jasmin Korpelan Ihmeellinen Elämä. Mulle se ainakin on ihmeellistä, mun elämä siis. Joka tapauksessa joku kaunis tai vähemmän kaunis päivä vielä kekkaan tän kuplivan olon jujun. Sitten mua ei enää pidättele mikään! Ihmeellistä!
(Laulaisin rakkauslaulun jos osaisin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti